Roosalla on kuitenkin selviytymisvaistot niin pinnassa, että sille ei riitä, että käyn välillä katsomassa koiria. Lopulta sytytän kynttilät ja keitän teetä. Huomenna on vasta sunnuntai, päivä vailla ohjelmanumeroja, joten täällä olen istunut koirien kanssa keittiössä viidestä lähtien. Roosa vaeltaa hetken aikaa sillä itsekin vaellan keittiössä keitellen teetä ja etsien lehtiä ja muuta mukavaa viihdykettä itselleni. Kun viimein istahdan alas, Roosakin rauhoittuu. Rauhallinen läsnäoloni tarttuu Roosaan ja se pystyy viimein rentoutumaan omalle paikalleen.
Rauhallinen läsnäolo on parasta mitä koiralle voi antaa. Koira elää vaistojensa varassa ja laumaeläimenä seuraa koko ajan muun lauman liikkeitä. Luonnossa susilauman jäsenet eivät hötkyile muuten vain paikasta toiseen. Jos liikutaan, niin silloin on tosi kyseessä. Mieti miten stressaavaa koiralle on, kun juoksemme sinne tänne ja vielä tuonne. Varsinkin kun lähdemme kotoa! Ryntäämme kotoa pois ovet paukkuen, kun herätyskello ei herättänytkään tai muuten vain jäi aika tiukille. Kun tulemme kotiin, sykkeemme käy vielä kierroksia pitkän päivän jälkeen ja sitten ryntäämme omantunnon tuskissa koiran kanssa ulos. Tätä yhtälöä tarkastellessa mielestäni ei ole mikään ihme, että koiramme oirehtivat - kukin omalla tavallaan.
Olin viime viikonloppuna Tukholmassa kuuntelemassa ja avustamassa koirakuuntelun peruskurssilla (Foundation course in Amichien Bonding), jossa kouluttajana toimi Mervi Kärki. Kurssilla ei vain sivuttu sitä miten koira toimii, vaan myös sitä miten me itse toimimme koiran kanssa. Mervi toisti kurssilaisille tärkeää lausetta "Am I happy and in control?". Olivat haasteet koiran kanssa mitä tahansa, ikävän kierteen voi katkaista sillä, että pystähtyy hetkessä ja kysyy itseltään tuon kysymyksen ennen kuin etenee. Jos haasteena koiran kanssa on räyhäämiset lenkillä ja käyt itsekin kierroksia noissa tilanteissa, ei lenkille ole syytä lähteä. Koiralla on ilman muuta päästävä ulos ja sillä tulee olla hyvä elämä, mutta koiran kanssa voi myös OLLA VAIN. Mervi pitää myös iltakursseja, joissa harjoitellaan koiran kanssa hihnakäyttäytymistä. Jos hän kokee, että koiranomistajat ja koirat käyvät kierroksia, hän opettaa omistajille rauhoittumista. Hän kehottaa omistajia vain olemaan hetken aikaa. Ei ole ollenkaan tavatonta, että hänelle esitetään tuon ohjeen jälkeen kysymys "Ai, mitä se tarkoittaa?".
Koirakuuntelun parasta antia on ollut itselleni nimenomaan se, että olen voinut päästää irti syyllisyyden tunteista kuinka en kierrä koirieni kanssa agilityrataa joka toinen ilta tai juokse niiden kanssa lenkillä. Olen oppinut, että koirien kanssa voi todellakin ihan vain olla rennosti ja antaa niille aikaa - ja kuinka tämä on koirille kaikkein tärkeintä. Kotiin tullessamme otan koirat vuorotellen pihalle ja käyskentelemme pihalla. Pieni tyttömmekin nauttii, kun kierrämme rauhassa ja hän saa olla mukana. Maailman suloisinta oli yksi päivä kuulla takapenkiltä hoitoon ajellessamme tyttömme suusta "Roosa mun ystävä, Eippu mun ystävä. Minä itte kävellä elkillä.". Niin me ollaan tehty yhdessä rauhallisella tahdilla kuraisella kotitiellä otsalampun valossa ja kaikilla on ollut mukavaa.
