Onnenhetkiä & uusia tuulia

E&E - hellyyshetki
Roosa taustalla kaikessa rauhassa omassa pedissään

Olen pysähtynyt nauttimaan siitä onnesta, että meillä on eletty koiraportti auki ja olemme viettäneet ihania yhteisiä hetkiä koirien kanssa. Kerrassaan sydäntä lämmittävää, että olemme edenneet varmoin askelin kohti tätä päivää, että voimme olla kaikki yhdessä tilassa ja lapsi saa leikkiä lapsen lailla ilman, että Roosa suhtautuisi leikkeihin varauksellisesti.

Nyt en malta olla hehkuttamatta kerralla kaikkia muita ihania edistysaskeleita koirakuuntelussa. Pidin ennen joulua Ekosopissa, Vaasassa, koirakuuntelu-illan ja paikalla oli parisenkymmentä kuulijaa. Aivan ihana ilta! Luulenpa, että moni iltaan osallistunut koki ahaa-elämyksiä, sillä iloista juttelua koirista riitti luento-osuuteni jälkeen. Kaunis kiitokseni Ekosopille illan mahdollistamisesta! Vinkkaanpa muuten, että Ekosopista löytyy myös kaikenlaista koirillekin :).

Ja lisää uutisa koirakuuntelun maailmasta - Mervi Kärki on juuri julkaissut kirjansa "Det goda hundägarskapet - från Desperation till Inspiration". Mervi kertoo avoimesti kokemuksistaan koiransa Kenzon kanssa ja siitä miten hän löysi koirakuuntelun avulla yhteyden Kenzoon. Kirja puhuttelee taatusti kaikkia koirien ystäviä ja inspiroi etenkin niitä, jotka kokevat haasteita koiriensa kanssa.

Haasteet koiran kanssa ovat todellakin käännettävissä voitoksi! Tiedän sen myös omasta kokemuksesta. Mervi on omalla tarinallaan inspiroinut aikoinaan minut tutustumaan syvällisemmin koirakuunteluun. Sillä on elämässä tarkoituksensa, että kohtaamme välillä haasteita. Olen itse kiitollinen kaikista kokemuksista koirien kanssa. Olenhan samalla saanut tutustua ihaniin ihmisiin - muihin koirakuuntelijoihin ja koiranomistajiin, joita pystyn nyt auttamaan omien kokemuksieni pohjalta.

Kiinnostuessasi Mervin kirjasta, laita sähköpostia koirakouluroo(at)gmail.com. Kirja on kirjoitettu ruotsiksi. Toiveissa kuitenkin on, että kirja ilmestyy tulevaisuudessa myös suomeksi.

Viimeisenä uutisena minulla on ilo ja kunnia liittää tähän teille katseltavaksi Jan Fennellin pojan, Tony Knightin, TV shown pilottijakso. Käykäähän peukuttamassa videota Youtubessa, niin saamme tulevaisuudessa nauttia ohjelmasta myös televisiossa. Ihan totta, peukullasi voit vaikuttaa :)!

Rauhallista läsnäoloa

Pihalla puhaltaa tuuli niin, että talo natisee liitoksistaan. Tuntuu kuin tuuli olisi päässy taloon sisälle asti sillä patteritkin helisevät. Roosa kiertää keittössä levottomana ja soittaa koiraporttia tassuillaan kuin triangelia - nyt ei ole kaikki kunnossa, tule katsomaan mitä on meneillään. Ja minä nousen kerran jos toisenkin katsomaan mikä on hätänä. Roosa välillä haukahtelee ja Elmokin lähtee mukaan. Niinhän tiimi toimii. Kiitän haukuista ja käyn katsomassa ikkunasta, kohautan olkapäitäni. Näin kerron koirille, että myrsky siellä pauhuaa, mutta ei ole syytä huoleen. 

Roosalla on kuitenkin selviytymisvaistot niin pinnassa, että sille ei riitä, että käyn välillä katsomassa koiria. Lopulta sytytän kynttilät ja keitän teetä. Huomenna on vasta sunnuntai, päivä vailla ohjelmanumeroja, joten täällä olen istunut koirien kanssa keittiössä viidestä lähtien. Roosa vaeltaa hetken aikaa sillä itsekin vaellan keittiössä keitellen teetä ja etsien lehtiä ja muuta mukavaa viihdykettä itselleni. Kun viimein istahdan alas, Roosakin rauhoittuu. Rauhallinen läsnäoloni tarttuu Roosaan ja se pystyy viimein rentoutumaan omalle paikalleen. 

Rauhallinen läsnäolo on parasta mitä koiralle voi antaa. Koira elää vaistojensa varassa ja laumaeläimenä seuraa koko ajan muun lauman liikkeitä. Luonnossa susilauman jäsenet eivät hötkyile muuten vain paikasta toiseen. Jos liikutaan, niin silloin on tosi kyseessä. Mieti miten stressaavaa koiralle on, kun juoksemme sinne tänne ja vielä tuonne. Varsinkin kun lähdemme kotoa! Ryntäämme kotoa pois ovet paukkuen, kun herätyskello ei herättänytkään tai muuten vain jäi aika tiukille. Kun tulemme kotiin, sykkeemme käy vielä kierroksia pitkän päivän jälkeen ja sitten ryntäämme omantunnon tuskissa koiran kanssa ulos. Tätä yhtälöä tarkastellessa mielestäni ei ole mikään ihme, että koiramme oirehtivat - kukin omalla tavallaan.

Olin viime viikonloppuna Tukholmassa kuuntelemassa ja avustamassa koirakuuntelun peruskurssilla (Foundation course in Amichien Bonding), jossa kouluttajana toimi Mervi Kärki. Kurssilla ei vain sivuttu sitä miten koira toimii, vaan myös sitä miten me itse toimimme koiran kanssa. Mervi toisti kurssilaisille tärkeää lausetta "Am I happy and in control?". Olivat haasteet koiran kanssa mitä tahansa, ikävän kierteen voi katkaista sillä, että pystähtyy hetkessä ja kysyy itseltään tuon kysymyksen ennen kuin etenee. Jos haasteena koiran kanssa on räyhäämiset lenkillä ja käyt itsekin kierroksia noissa tilanteissa, ei lenkille ole syytä lähteä. Koiralla on ilman muuta päästävä ulos ja sillä tulee olla hyvä elämä, mutta koiran kanssa voi myös OLLA VAIN. Mervi pitää myös iltakursseja, joissa harjoitellaan koiran kanssa hihnakäyttäytymistä. Jos hän kokee, että koiranomistajat ja koirat käyvät kierroksia, hän opettaa omistajille rauhoittumista. Hän kehottaa omistajia vain olemaan hetken aikaa. Ei ole ollenkaan tavatonta, että hänelle esitetään tuon ohjeen jälkeen kysymys "Ai, mitä se tarkoittaa?". 

Koirakuuntelun parasta antia on ollut itselleni nimenomaan se, että olen voinut päästää irti syyllisyyden tunteista kuinka en kierrä koirieni kanssa agilityrataa joka toinen ilta tai juokse niiden kanssa lenkillä. Olen oppinut, että koirien kanssa voi todellakin ihan vain olla rennosti ja antaa niille aikaa - ja kuinka tämä on koirille kaikkein tärkeintä. Kotiin tullessamme otan koirat vuorotellen pihalle ja käyskentelemme pihalla. Pieni tyttömmekin nauttii, kun kierrämme rauhassa ja hän saa olla mukana. Maailman suloisinta oli yksi päivä kuulla takapenkiltä hoitoon ajellessamme tyttömme suusta "Roosa mun ystävä, Eippu mun ystävä. Minä itte kävellä elkillä.". Niin me ollaan tehty yhdessä rauhallisella tahdilla kuraisella kotitiellä otsalampun valossa ja kaikilla on ollut mukavaa.

Ruotsiin inspiroitumaan!

Jan Fennell, Mervi Kärki, Mari Koskinen & minä Maarit Kallio 

Siitä on jo muutama kuukausi, kun olen ennättänyt paneutua päivätyöni ohella kunnolla koirakuunteluun. Viimeksi treffasin ihanat kollegani Jan Fennellin Suomen luennolla Helsingissä toukokuussa. Nyt lentoliput on varattuna ja inspiroiva viikonloppu odottaa marraskuussa Tuhkolmassa koirakuuntelun merkeissä! Lähden koirakuuntelun peruskurssille tapaamaan koiranomistajia, jotka haluavat syventyä koirakuunteluun. Kerrassaan ihanaa! Kotona välillä tulee vähän palautetta, että keskustelun aiheena voisi olla muukin kuin "koirat". Hih, nyt käytämme Mervi Kärjen ja kurssilaisten kanssa kokonaisen viikonlopun siihen, että puhumme vain ja ainoastaan koirista! Jos muuten haluat osallistua tälle peruskurssille, kannattaa ottaa yhteyttä Mervi Kärkeen pikimmiten. Löydät tiedot kurssista hänen sivuiltaan www.hundinspiration.se.

Ruotsissa koirakuuntelu-kursseja järjestetään järjestelmällisesti joka vuosi Mervi Kärjen johdolla, joka nyt myös kouluttaa itse tällä peruskurssilla - Foundation course in Amchien Bonding. Tavoitteenamme on järjestää vastaavia kursseja tulevaisuudessa myös Suomessa yhdessä kollegani Mari Koskisen kanssa. Olisitko kiinnostunut osallistumaan kouluttautumaan koirakuuntelijaksi Suomessa? Otamme mielellämme ennakkoon kurssista kiinnostuneiden nimiä ylös. Lähetä sähköpostia - koirakouluroo(at)gmail.com ja pidämme sinut ajantasalla, kun tiedämme milloin kurssit pyörähtävät käyntiin.

Päivittelin vähän kuulumisia Koirakoulu Roon nettisivuille. Olethan huomannut, että pidän koirakuuntelu-illan Vaasassa / Ekosoppi 27.11. kl 18? Luvassa inspiroiva ilta, josta lähdet taastusti uusin eväin kotiin kommunikoimaan koirasi kanssa.

Jollet ennätä luennolle, niin minulla on myös kaupan Jan Fennellin Koiran seitsemään ikää -kirjoja hintaan 25€ + postitus 5€. Vieläpä löytyy muutama kappale itse Jan Fennellin nimikirjoituksella varustettuna!

Opi ymmärtämään koiraasi - Koirakuuntelu-ilta Ekosopissa 27.11. klo 18

Ekosopissa (Vaasa) järjestetään syksyllä luentoja luonnonmukaisista hoidoista ja ennen kaikkea hyvinvoinnista. Osana syksyn luentosarjaa pidän koirakuuntelu-illan :)! Niin, siis koirakuunteluhan on myös luonnonmukainen, sillä metodissa nimenomaan kunnioitetaan koiran todellista luontoa ja vaistonvaraisuutta. Hyvinvointia tämän lempeän metodin käytöstä saa koiran lisäksi myös omistaja! Olisi ihana treffata teitä blogiani seuraavia Ekosopissa :)!

Hinta 8e, sis. teen & iltapalaa

Ilmoittautumiset suoraan Ekosoppiin.

Koira ja lapsi voivat olla ylimpiä ystäviä osa 2

Kirjoittelin lapsista ja koirista jo aikaisemmin (kirjoitus Koira ja lapsi voivat olla ylimpiä ystäviä, mutta aihe on niin kovin tärkeä, joten jatkan aiheesta kirjoittamista. Vastaani tuli erittäin hyvä Family Paws -organisaation infograafi (klikkaa suuremmaksi), jossa ohjeistetaan miten lasten ja koirien kanssa tulisi toimia. Allekirjoitan koko graafin.

Lähde: http://familypaws.com/fpaw/wp-content/uploads/2011/10/FPPE-Dog-Toddler-Sheet-lg.pdf

Taisin joskus mainita, että olisin aikoinaan halunnut päästä koiraportista eroon. Portti ei ole kovinkaan sisustuksellinen, mutta äärettömän hyvä kapine turvaamaan sekä lapsen että myös koiran turvallisuuden. Meillä on edelleen portti jakamassa taloa ja tulee olemaan varmasti vielä vuosia eteenpäin.

Koirat ovat toisella puolella taloa silloin, kun tyttömme leikkii leikkejään. Koirat saavat nukkua rauhassa ja lapsi saa juosta ja riekkua rauhassa. Kun meillä on koirat ja lapsi samassa tilassa, olemme itse äärellä turvaamassa tilanteen. Tyttömme nauttii suunnattomasti koirista ja esittelee Eemolle (Elmo on saanut jo lukusia lempinimiä) Kotivinkistä Whiskasin valkoista kissaa, hienoa reppuaan tai mitä milloinkin ja Eemo seuraa tyynenä mitä sille esitellään :)! Maailman ihanimpia hetkiä! Roosan kanssa puolestaan on ollut hauskoja hetkiä muun muassa mansikkamaalla. Koskaan emme anna tyttömme jäädä yksin koirien kanssa. Olemme aina itse läsnä.

Tyttöjen kesken mansikkamaalla.

Opetamme myös tytöllemme kuinka hänen tulee kutsua koiria luokseen. Koin hauskan hetken, kun tyttömme huikkasi Elmolle "Eemo tule, mennään. Hyyvää!" Lapset oppivat esimerkistä, joten sitä lapset perässä mitä me aikuiset edellä. 

Jos olemme itse pois kotoa ja tytöllemme on kotona lastenvahti, laitamme koirat ulos häkkiin. Tunnemme itse koiramme ja tiedämme miten niiden kanssa toimia. Lastenvahdit saavat keskittyä tytön kanssa olemiseen ja koirat voivat olla rauhallisin mielin ulkona sen ajan mitä olemme poissa. Tämä onnistuu meillä hyvin, kun asumme niin rauhallisella seudulla, että koirille ei ole juuri kuin linnut ärsykkeenä lentelemässä. Muussa tapauksessa pitäisimme niitä sisällä koiraportin takana.

Turvallisia ja iloisia hetkiä koirien & lasten kanssa :)!

Kysymyksiä ja vastauksia

Aamulla kello herättämään 06:00. Töihin? Noup, vaan kirjoittelmaan ja tekemään koirakuunteluun liittyviä juttuja, kuten viimein päivittämään blogia. Ensin kuitenkin kirjoittelin vastauksen asiakkaalleni, joka kysyi mitä vastata koiriensa muutamaan kysymykseen. Niin siis, jollet ole jo aikaisemmin huomannut blogiani lukiessa, niin katson, että koirat esittävät kysmyksiä ja tarvitsevat niihin johdonmukaiset vastaukset kerta toisensa perään. Koirien kysymykset koskevat niiden paikkaa laumassa. Esimerkiksi Roosa saattaa nostaa tassut keittiön pöydän reunalle ja vahtia, kun mieheni lähtee töihin. Vastaukseni on "Ei, ei sinun tarvitse huolehtia meidän menoista." ja otan Roosan vain kevyesti pannasta alas. En siis kiellä ja sano "Ei., enkä ota muutenkaan kontaktia Roosaan. Se vain vahvistaisi Roosan käytöstä. Yleensä riitää jo pelkkä läsnäolonikin ja Roosa muistaa "Ai niin, ei tämä minun tehtäväni ollutkaan". Sitten Roosa menee omalle paikalle tyytyväisenä tuhisten. Tuo maailman ihanin ääni, kun koira on rauhallinen ja tyytyväinen - pieni koiran tuhahdus :)!

Nyt päästän teidät lukemaan ihanan kollegani, Ruotsissa koirakuuntelijana toimivan Emilie Bergmanin kokemuksia siitä miten hän löysi yhteyden Igor-koiransa kanssa. Mielenkiintoisen lisän jutulle antaa, että Igor on metsästyskoira ja Emilie ei voisi kuvitellakaan harrastavansa metsästystä Igorin kanssa, mutta on siitä huolimatta saanut tasapainoisen kumppanin koirastaan. No, nyt en avaa lisää - lukekaa itse ja nauttikaa jutusta :)!

                                                                  **

För sex år sedan blev jag erbjuden en hundvalp på åtta veckor. Jag tackade ja till erbjudandet utan att veta någonting om hunden förutom att den skulle skjutas av en jägare om ingen tog hand om den. 

Emilie Bergmanin Igor-koira

Det gick bra de första månaderna, han sov mest, det var först efter ett halvår som jag märkte att min lilla krabat Igor hade en stark egen vilja. Våra promenader utan koppel fick ett slut när han en gång ute i skogen sprang han fram och hälsade på tre taxar, och jag blev utskälld av två tanter som beordrade mig att koppla min hund. Medan tanterna skällde sprang Igor vidare i jakt på något viltspår. Igor har nämligen väldigt stark jaktinstinkt. Jag försökte locka på honom med min snällaste röst trots att jag var arg på honom och jag slängde godbitar på marken så att jag skulle kunna fånga in honom. Men han bara stod och tittade på mig som om jag var dum i huvudet, och sprang åt andra hållet. Någon har frågat mig hur många gånger han har rymt från mig, och det är nästan lättare att svara på hur många gånger han INTE har rymt från mig.

En av många gånger under sommaren när han varit lös och när folk har sina ytterdörrar öppna för att vädra så har han sprungit in och hälsat på de boende i huset. Det är de enda gångerna jag inte brytt mig om att kalla på honom- pga skam. 

Jag kommer ihåg en dag full av utmaningar då vi plötsligt stannade upp, tittade på varandra och liksom tänkte för oss själva: ”Vem är du???” Som två utomjordingar, utan möjlighet att förstå varandra.

Så jag började gå på ”slyngelkurs” med Igor. Tyckte det lät passande, för det var det jag tyckte att han var – en slyngel.

Jag hade inga förhoppningar på kursen överhuvudtaget eftersom jag upplevde att han var hopplös.

Tränaren sade till oss att vi skulle visa upp vad våra hundar kunde. Jag tänkte: ”herregud, vad ska jag visa upp? Han kan ingenting, han lyssnar inte ens på mig.” Jag började gå framåt och tränaren sa åt oss vad vi skulle göra. Till min stora förvåning kunde Igor allt vi ombads att göra! Jag hörde de andra kursdeltagarna säga ”åååh vad duktig han är! Ni måste ha tränat jättemycket! Tävlar ni lydnad?” Tävlar? Skämtar du? Tänkte jag.

Jag har aldrig blivit så förvånad i hela mitt liv. Jag kunde till och med släppa honom mitt på appellplan och göra en inkallning! Det hade aldrig hänt innan. Rena miraklet. Glädjen var dock kortvarig, eftersom hans gamla olydiga jag var tillbaka så fort vi kom hem. Lydnaden varade endast på apellplan.

Jag kommer ihåg en dag när vi var ute i skogen då han slet och drog i kopplet, skällde på hundar och jagade rådjur. Den gången satte jag mig ner och grinade och tyckte synd om mig själv. Till slut blev jag desperat efter alla rymningar och olydigheter. Jag provade ALLT som hundtränare tipsade mig om. Saker jag aldrig skulle ha gjort idag, med den kunskapen jag har nu. Jag provade då att kasta burkar, kedjor, lade ner honom på marken, allt för att han skulle lyda mig och bli undergiven. Ingenting bet på min Igor.

Jag fick höra att jag skulle omplacera honom till en jägare så att han skulle få springa av sig – ”han är trots allt jakthund”. Detta kändes dock inte alls bra – han hade blivit min vän trots alla ”hyss”.

I stället började jag faktiskt fundera på att själv ta jägarlicens så att vi kunde jaga ihop, men det fanns en hake: jag är den största djurvän som finns och börjar gråta så fort jag ser ett skadat djur… Jag insåg att jag fick acceptera situationen som den var: jag hade ingen perfekt hund. 

Idag är jag utbildad inom metoden Amichien Bonding och förstår varför Igor gjorde som han gjorde. Varför han aldrig lyssnade på mig. Jag förstår även varför han var en ”slyngel”. Allt handlar om ledarskap. Allt han har gjort och inte gjort har berott på brist i mitt ledarskap.  I Igors ögon var jag ingen ledare. Jag var ingen som han hade förtroende för, eftersom jag var dominant eller agerade i ilska, frustration eller uppgivenhet. Det spelade ingen roll att han är jakthund, det som spelade roll var mitt agerande, och vilka signaler jag gav honom. Det handlar om att vägleda hunden, att inte fokusera på reslutatet utan HUR man når resultatet.

/Emilie

Kapteeni käskee

Monelle on varmasti lapsuudesta tuttu leikki kapteeni käskee? Jos kapteeni käskee tapahtuu ja jos kapteeni ei käske, niin mitään ei tapahdu. Tätä leikkiä on hyvä muistella koirien kanssa toimiessa.

Harvemmin puutun toisten koiranomistajien koiran kanssa toimimiseen, jos omistaja itse ei kysy neuvoja. Tänään oli kuitenkin sellainen tilanne, että koin paremmaksi puuttua tilanteeseen. Odoteltiin lasten kanssa kirkon pihalla konfirmaation päättymistä ja kirkon portaille nousi nainen amstaffinsa kanssa. Koira veti ja nainen kulki perässä. Lapset kiinnostuivat koirasta ja nainen antoi epävarmasti käyttäytyvän koiran tulla lasten lähelle. Nainen tohotti ja selitti ja koira haukahteli, kun ei tiennyt miten olla lasten lähettyvillä. Joku pihalla olleista vanhemmista oli vielä aikeissa viedä yksivuotiaan lapsensa koiran äärelle koiraa katsomaan, niin että nosti lasta koiraa kohti. Oh no tunsin minä, enkä voinut olla puuttumatta. 

Onneksi omistaja ymmärsi, että hänen koiransa ei tuntenut oloaan varmaksi ja vei koiran kauemmaksi. Pienen pojan isä ymmärsi myös, että koira on hermostunut. Nuori koira tuntui olevan epävarmoissa käsissä, mutta ehkä sain edes yhden ajatuksen siemenen kylvettyä, kun kerroin, että on aina parempi lukea tilannetta, eikä antaa koiran mennä edellä ihmisten luo. Huoh, onneksi tilanne ratkesi mukavasti juttelemalla, eikä mitään päässyt sattumaan.

Kultainen sääntö koirien kanssa siis on, että omistajan kapteenina - laumanjohtajana - on tehtävä päätökset ei koiran. Kaikkien ihmisten on puolestaan muistettava, että koiran luo ei koskaan sovi sännätä, vaan koira on aina kutsuttava luo - jos koira on rauhallinen ja jos omistaja on antanut siihen luvan. Meillä ihmisillä on oma henkilökohtainen tilamme ja niin on koirillakin. Kummankin tulee kunnioittaa toistaan. Tästä tulen muistuttamaan hautaan asti ihmisiä, sillä näin toimiessa taataan sekä koiran että ihmisten turvallisuus. 

Mielestäni on hienoa, että vanhemmat haluavat tehdä koirat lapsilleen tutuiksi. Luulenpa myös, että kirkon pihalle ilmestynyt nainen olisi halunnut koiransa tulevan vuorostaan tutuksi lasten kanssa. Kuten olen kirjoittanut aikaisemminkin, koirat ja lapset voivat olla ylimpiä ystäviä keskenään. Pelisääntöjen pitää kuitenkin olla kaikille selvät ja tässä äärimmäisen tärkeää on omistajan koiran lukutaito. 

Source: 27.media.tumblr.com via Lila on Pinterest

Ps. Mainitsin koiran rodun, mutta rotu ei mielestäni suoraan tee koirasta vaarallista, vaan se miten omistaja toimii koiran kanssa.