Uiuiui äidin pikku hauva-vauva

Viime kesänä Suomessa järjestettiin koirille lässytyksen MM-kisat. Voittajaksi lässyttänyt Samuel Forsblom kantoi pikkukoiraansa kuin kukkaa kämmenellä. Kuulemma miehisyyttä ei horjuta, vaikka näyttäisi lempeän puolensa koiralle leperellen. Pisteet miehelle lempeästä suhtautumisesta koiraansa! Hänen, eikä muidenkaan osallistujien, koirilla vain ei tainnut olla käsitystä siitä miksi edes moisessa tilanteessa olivat...

Source: laugh-until-you-drop.tumblr.com via Koirakoulu on Pinterest

Meilläkin koirille on lukuisia lempinimiä - Rousku, Rosie, Emppu, Eemo... ja sitten vielä lempinimet erikseen puhuttaessa kummastakin koirasta yhtä aikaa - Ystikset, Pilli & Pulla, Upuli & Tupuli. En sekoita kuitenkaan lepertelynimiä siihen miten kommunikoin koirieni kanssa. Olen koirilleni johdonmukainen johtaja, joka pitää koiristaan huolta. En pidä koiria vauvoinani. Koirat ovat perheessämme koiria ja tyttäremme on vauvamme.

Todetessani itsevarmasti, että koira tarvitsee johtajan, moni hieman perääntyy. Johtajan? Etkö ole kuullut, että tuo on vanhentunut käsitys, yhdessäkin yhteydenotossa minua yritettiin oikaista. Käsitys johtajuudesta on vanhentunut, ei se, että koira tarvitsee johtajan rinnalleen. Jan Fennellin koirakuuntelussa (virallisemmin Amichien Bonding-metodissa) ei missään nimessä hyväksytä voimakeinoja tai pakotteita. Näiden sijaan koiran ajattelua muutetaan ja koiralle vakuutetaan, että sen ei tarvitse pitää huolta omistajistaan, vaan omistajat pitävät huolta koirastaan.

Luottamus on tunne ja se ei synny käskyttämällä. Mieti miten sinun luottamuksesi voitetaan? Samat keinot pätevät koiriinkin. Tai ajattele esimerkiksi Etelä-Euroopan kriisimaita, joissa kansalaiset eivät tiedä minne johtajat laittavat rahat ja kuka niistä hyötyy. Luottamus johtajiin noissa maissa on täysi nolla ja ohjat otetaan taatusti omiin käsiin ennemmin tai myöhemmin. Samoin tekee koira, jos se tuntee, että omistajasta ei ole johtajaksi. Tämä ilmenee monille tuttuina ongelmina, kuten eroahdistuksena ja remmiräyhäämisenä. Minullekin tuttuina ongelmina. Enhän muuten olisi ikinä aiheesta lähtenyt ottamaan selvää :)!

Suosittelen kaikkia koiranomistajia lukemaan Jan Fennellin Kuuntelen koiraani -kirjan. Sain itse aikoinaan kirjasta lukuisia ahaa-elämyksiä. -Toden totta, koira tarvitsee johtajan, joka pitää siitä huolta ja samanaikaisesti koiran kanssa ollaan ylimpiä ystäviä! Koirat eivät ole vauvoja, mutta yksi asia vauvoja ja koiria yhdistää. -Sekä vauvat että koirat tarvitsevat luotettavat vanhemmat ja tähän kuuluu myös hellyys. Koirien kanssa hellyyttä vain osoitetaan omistajan, eikä koiran ehdoin.

PS. Kustannusliike Karistolta on muuten lupailtu, että Jan Fennellin Kuuntelen koiraani -kirjaa painettaisiin lisää! Tämä tieto vain teidän blogilukijoiden kesken ;).

Koira & lapsi voivat olla ylimpiä ystäviä

"Vaikka olisi kuinka känkkäränkkäolo ja väsyttäisi, koiraa pitää käsitellä nätisti."

Näin sanon pienelle 1,5v. tytöllemme, kun tyttö iltaväsymyksissään saattaa läpsytellä käsillään koiraa. Ohje muuten pätee aikuisiinkiin! Omaa väsymystä ja ärtymystä ei sovi siirtää koiraan. Kohtele koiraa siis siten, kun toivoisit itseäsikin kohdeltavan - ja opeta sama lapselle pienestä pitäen.

Meillä oli aluksi kovin haastavaa sovittaa lasta ja kahta koiraamme yhteen. Elmo olisi vaikka nukkunut vauvan sitterin kyljessä, mutta Roosa kavahti vauvan jokaista liikettä ja ääntä. Tästä kirjoitin ajatuksia myös Lauman koossa pitäminen -otsikon alla.

Olemme päässeet siihen pisteeseen, että koirat ovat edelleen pääasiassa portin takana, jotta tyttö saa juoksennella ja leikkiä vapaasti. Tyttö saattaa kuitenkin roikkua ja koluutella porttia ilman, että Roosa reagoisi mitenkään. Pystymme myös tehdä esimerkiksi yhteisiä ulkoilureissuja pellolle. Voitte vain kuvitella miten suuri murheenmöhkäle on tipahtanut sydämeltäni. Ja kun minä olen rauhoittunut, ovat koirat rauhoittuneet. Niin se vain menee, että oma olotila vaikuttaa myös koiriin. Kun ensimmäisen kerran kuulin tuosta ajatuksesta, miltei suutuin, että miten niin minä aiheutan koirilleni stressiä! Ei pidä paikkansa, ajattelin. Mutta kyllä se vain pitää paikkansa. Kokemuksesta tiedän. Nyt olen paljon paremmassa kunnossa fyysisestikin ja siten koirille uskottava laumanjohtaja.

Nyt kun tilanne on meillä rauhoittunut ja lapsi alkaa enemmän ja enemmän kiinnittää huomiota koiriin, niin haluan opettaa hänelle, että koirat ovat eläviä olentoja, joita tulee kunnoittaa. "Koila, koila, koilaa" on muuten ensimmäinen höpötys aamusella pinnasängystä. Olisiko äidin rakkaus koiriin tarttunut myös tyttäreen ;)...

Tässä ohjeita*, joiden avulla vanhemmat voivat opettaa lapselleen miten koiraa tulee kohdella. Ja edelleen - ohjeet pätevät myös itse aikuisiinkiin.

• Käsittele koiraa niin kuin haluaisit itseäsikin käsiteltävän. Älä vedä koiraa hännästä tai revi korvista. Älä koskaan huuda koiralle. Koira kyllä muistaa miten olet käsitellyt sitä.
• Vaikka koira näyttäisi lempeältä, älä lähesty koiraa. Kutsu koiraa luoksesi ja se tulee, jos haluaa.
• Vältä kaikkea mikä saattaa tuntua koirasta uhkaavalta. 
• Älä tuijota koiraa silmiin. Koira saattaa kokea sen uhkaavana.
• Älä mene koiran hännän päälle tai vedä sitä. Koira käyttää sitä ilmaistaakseen tunteitaan.
• Älä häiritse koiran ruokailuhetkeä. Älä koskaan yritä ottaa ruokaa koiralta pois! Koira puolustaa ruokaansa vaistojensa varassa.
• Leikkiessäsi koiran kanssa, älä silitä koiraa läheltä sen hampaita. Koira tykkää pitää hampaillaan kiinni ja kohteena saattavat olla sormesi. Sinulla on kaksi kättä ja koiralla vain hampaat, joilla voi pitää kiinni. Koira saattaa vain yrittää pitää kiinni hampaillaan. Pysyttele rauhallisena.
• Älä koskaan yritä mennä erottamaan tappelevia koiria. Hae aikuiset apuun!
• Älä koskaan ryhdy juupas-eipäs-kamppailuun koiran kanssa, jos sillä on jotakin mitä haluat. Koiran jahtaaminenkaan ei auta. Kävele mieluummin pois tai tarjoa vaihtokauppana, jotakin herkkua tilalle.
• Älä koskaan lähesty nukkuvaa koiraa tai herätä koiraa säikäyttäen, sillä koira saattaa reagoida vaistonvaraisesti puraisten.
• Yksikään koira ei ole samanlainen. Tutustu koirien luonteenpiirteisiin, kuten tutustut muihin ihmisiin. Kohtele koiria ystävällisesti ja saavuta heidän luottamus.

Koirakaan ei saa työntää lasta kumoon tai muutenkaan tunkeilla lapsen lähelle ilman, että sitä on pyydetty vierelle. Koira ei saa napsaista ruokaa lapsen kädestä. Ruuan kanssa on muutenkin hyvä olla varovainen, sillä lapsi saattaa kokeilunhaluissaan tarjota ruokaansa koiralle ja koira voi kahmaista ruuan lapselta varomattomasti. Missään ei ole sanottu, etteikö koira ja lapsi voisi olla ylimpiä ystäviä. Sekä koiralle, että lapselle on vain opetettava miten kohdella toisiaan. 

Japanilainen Tasuku-poika ja hänen rakas ystävänsä ranskanbulldoggi tekevät kaiken yhdessä. Jos haluat katsoa heistä lisää kuvia, löydät ne Buzzfeedin sivuilta.

*Ohjeet alkuperäisinä englanniksi kollegani Dog listener Susan Matchamin sivuilla, jossa myös Jan Fennellin artikkeli miten toimia koiraperheessä vauvan tullessa taloon.