Empun turkki on pehmeä ja Roosan "mummupylly" palannut!

Ihanaa aurinko paistaa - mars koirien kanssa ulos! Järjestän koirille puuhasteltavaa ja täytän jo kertaalleen syödyt putkiluut Murren Murkinan kanakasvismixillä. Koirille riittää siinä hetkeksi puuhaa, kun järsivät luita tuolla auringonpaisteessa. 

Täytyy kyllä todeta, että koirien kakkarytmit menivät sekaisin, kun nuo mixit olivat hetkellisesti omista varastoista loppuneet. Ja miten paljon koirat joivatkaan vettä! Meillä on todettu, että oikealla ruokavaliolla on merkitystä ja mitkä tahansa barf-ruuat eivät sovi. Emppu varsinkin voi niiin hyvin, kun oikea murkina on löytynyt. Aikaisemmin Empun karva varisi kun neulat vanhasta joulukuusesta. Luulin ensin, että sen turkki on vain erilainen kuin Roosalla. Oikean ruuan löydyttyä turkki on muuttunut samanlaiseksi pehmeäksi ja silkkimäiseksi kuin Roosalla. Ja ne korvatulehdukset ovat jääneet pois. Eläinlääkäri totesi tarkitusreissulla, että Elmon korvat ovat niin puhtaat, ettei edes vaikkua löydy.

Roosan kanssa olimme puolestaan hetken huolissamme, kun sille ei ruoka tarttunut. Nyt on tullut takaisin sama söpö pyöreys, jota kutsumme myös "mummupyllyksi". Tähän tepsi Roosalla Murren multimix-ateriat. Pienen lapsen äitinä tykkään, että aterioissa on valmiina kaikki tarvittava koirille. Lisäilemme vain välillä ruuan sekaan öljyjä ja pidämme huolta vaihtelusta, jotta koirat saavat mahdollisimman monipuolisesti eri eläimiä ja myös niiden sisäelimiä. Emppu tosin jätti maksafileen syömättä. Sille maistuu parhaiten kanakasvismixit :)!

Mutta siis nyt Roosan &  Empun kanssa touhuamaan :)!

Jan Fennellin ajatuksia ennen Suomen luentoa

Jan Fennell kirjoitti sivuillaan ajatuksiaan koiran kanssa kommunikoinnista ennen Suomen luentoa, josta hän on innoissaan :)! 

Vapaasti ja lyhyesti referoituna - Hän toteaa, että koirat ymmärretään helposti väärin ja ongelmia syntyy. Tämä ei johdu siitä, että etteikö koirista välitettäisi, vaan siitä, että koiranomistajat eivät tiedä miten toimia koiran kanssa. Tämän ongelman edessä olen ollut itse Roosan ja myös Elmon kanssa. Koirakuuntelun ansiosta ymmärrän koiriani nyt paremmin ja joka päivä ne opettavat lisää. Tiedän, että moni painii samankaltaisten ongelmien kanssa ja siitä on poikinut ajatus tehdä koirakuuntelu tunnetuksi Suomessa. Kun koirat voi hyvin, niin omistajat voi hyvin ja sama toisinpäin ♥. 

Löydät täältä Jan Fennellin tekstin englanniksi kokonaisuudessaan.

Soittelin muuten tänään Karistolle ja he ovat tosiaan tulossa myymään Fennellin Koiran seitsemän ikää -kirjaa luennolle. Tämä tuntuu hienolta ja mukavaa, että kirjoja on jälleen saatavilla, jotta luennon jälkeen kotonakin voi vielä lueskella ja muistella Fennellin oppeja.

Voita lippu Jan Fennellin luennolle!

Minä Koirakoulu Roon puolesta ja kollegani Mari Koskinen haluamme juhlistaa 24.4. vietettävää valtakunnallista Koiranpäivää pienellä arvonnalla. Arvomme 2 lippua Jan Fennellin luennolle (Helsinki 4.5.2013, klo 14, Ravintola Pääposti)!

Osallistu arvontaan täältä.

Jos onnetar suosii lipun ostanutta, saa hän Jan Fennellin DVD:n. Aika alkaa tästä paikasta Hip! ja arvonta suoritetaan perjantaina 26.4. klo 20.

Ja ootko muuten jo lukenut uusimman Meidän koira -lehden? Siellä juttua Koirakoulu Roosta, koirakuuntelusta ja tästä Janin luennosta! :)

Liika on liikaa myös kommunikoitaessa

Istu, istu, Istu! Noh mikset prkl istu? Rauhoitu, rauhoitu, rauhoiTU...!! Näin olen itsekin aikaisemmin kommunikoinut Roosan kanssa ja ihmetellyt, kun ei viesti mene perille. Liika on liikaa myös kommunikoinnissa, vaikka se olisi hyväntahtoistakin. Tämän olen oppinut, mitä syvemmälle olen päässyt Jan Fennellin koirakuunteluun eli virallisemmin Amichien Bonding-metodiin.

Blogissani vieraileva ruotsalainen koirakuuntelija Gunnar By-Skoglund avaa hienosti miltä tuntuu, jos viesteillä pommitetaan jatkuvasti. Gunnarin me koirakuuntelijat tunnemme myös lempinimellä "Mannen utan hund". Gunnar tapasi sattumalta Mervi Kärjen, joka kertoi hänelle koirakuuntelusta. Tästä virisi Gunnarin kiinnostus koirakuuntelua kohtaan ja nyt hän on kouluttautunut itsekin koirakuuntelijaksi. Hänellä ei ole itsellään koiraa, mutta hoitaa tarvittaessa muiden koiria kotonaan. Ja mikä taito hänellä onkaan tarkkailla koiria ja ihmisiä - niin myös ihmisiä - koirakuuntelun näkökulmasta!

**

Jag fortsätter enträget min resa med att studera och praktisera Amichien Bonding i mina dagliga situationer -
fortfarande utan hund. Jag vet ju att det utvecklar mitt eget ledarskap och alltså också blir
användbart när jag framöver möter hundar och även deras ägare.
Dagens händelse utspelade sig på ett tåg när jag var på väg till jobbet. Vid en station klev en
mamma och hennes (typ) 10-åriga dotter på. De slog sig ned på sätet mitt emot mig. Och jag
begrep ganska snabbt att de varit och besökt en ny skola. En skola med inriktning på musik och
sång. Till att börja med var kommunikationen någorlunda i balans mellan mor och dotter:
- Var det snälla kompisar?
-Jo, de var snälla.
-Trivdes du bra?
-Jaaa.
-Var de duktiga på att spela och sjunga?
-Jaaa – jaaa.
Här började de första suckarna komma. Man började också ana att dottern tyckte mammans
tjatande frågor blev mer och mer påfrestande eftersom informationsmottagaren i hjärnan var
överfull
Efter ett par minuter började dottern istället intressera sig för några repor i fönsterrutans glas. Hon
vände sig sakta från sin mor. Försökte hitta ett försvar mot ordbombardemanget.
Envägskommunikationen fortsatte och när vi nästan var framme vid slutstationen samlade sig
mamman till finalen:
- I morgon ska du och pappa åka till skolan och göra sångprovet – det blir väl kul – visst?
Nu kom svaret snabbt:
- Jag tänker sjunga dåligt.
- Va sa du?
Nytt svar (något starkare)
- JAG TÄNKER SJUNGA DÅLIGT!
-Men så kan du väl inte göra när pappa tagit ledigt från jobbet och allt.
Nu var rösten trött, irriterad och ledsen:
- JAG VILL INTE GÅ I DEN NYA SKOLAN!!!
Tåget rullade in vid perrongen och alla människor spreds åt olika håll. Jag vet inte hur det gick i
mammans och flickans fortsatta historia. Men plötsligt slog mig en tanke. Jag har upplevt precis
samma sak fast mellan mig och en hund. Jag hade proppat den full med signaler och information
i tron om att jag var snäll och gjorde det bästa för honom. Helt plötsligt kastade sig den snälla
hunden med full kraft mot mig och markerade tydligt att: NU FÅR DU GE DIG!!!
Jag förstod inte först varför han gjorde så, men efter ett samtal till Mervi begrep jag strax vad det
hela berodde på. Just ”överfull informationsmottagare” i hundens hjärna.
Stilla satte jag mig på en stol i rummet, slöt mina ögon och bad i mitt inre hunden om ursäkt och
tackade honom samtidigt för att han visat mig hur vi skulle kommunicera framöver.
Återigen har det visat sig att Amicihen Bonding finns närmare oss än vad vi ibland kanske tror. I morgon ska
jag ut och åka igen – det ser jag fram emot!

//Gunnar


© 2012 Gunnar By-Skoglund

Source: allposters.com via Madeline on Pinterest

Moni puhuu koiralle, harva kuuntelee

Näin otsikoimme lehdistötiedotteen Jan Fennellin Helsingin luennosta. -Joka on muuten aivan pian käsillä! Suosittelen ostamaan liput, jos haluat varmistaa paikkasi tälle ainutlaatuiselle luennolle. Luennon ympärillä nimittäin käy jo kovasti kuhinaa :)! Ja se on ihanaa, sillä se tarkoittaa, että koiranomistajat haluavat tosissaan ymmärtää koiriaan.

Niin ja siitä takaisin tuohon otsikkoon. Juttelin viikonlopun koiranäyttelyissä Vaasassa erään eläinlääkärin kanssa ja hän on todennut työssään, että moni soittaa hänelle samalla selaten nettiä -ja koira on vaivoissaan siinä vierellä. Eläinlääkäri kovasti toivoi, että netin sijaan koiranomistajat lukisivat koiraansa. Samaa suosittelen minäkin, vaikka tykkäänkin, että blogillani on lukijoita ;).

Koirilla on meille paljon kerrottavaa, kun vain maltamme pysähtyä ja kuunnella - ymmärtää. Tällä viikolla omat koirani ovat esittäneet minulle varmistuksen varmistus -kysymyksiä, että olenko todella laumanpää. Kysymykset ovat johtuneet siitä, että olen ollut flunssassa ja maannut sohvan uumenissa. Roosa, joka pyrkii eniten vahtimaan, rauhoittuu tavallisesti, kun kiitän sitä kerran varoitushaukusta. Nyt minun on pitänyt viedä Roosa hetkeksi toiseen huoneeseen, sillä se ei ottanut signaaliani vakavasti. Nyt ymmärrän paremmin senkin, miksi Roosa niin kovasti esitti kysymyksiä, että kuka tässä pitää huolta laumasta, silloin kun tulin laitokselta vauvan kanssa kotiin. Tuolloin vasta olin huonossa kunnossa! Silloin minulla ei ollut voimia pysähtyä ja kuunnella koiriamme. Niillä oli paljon sanottavaa uudesta tulokkaastamme.

Jossakin nettikirjoituksissa koirakuuntelua trollattiin ja esitettiin kysymys, että tarkoittaako se sitä, että kuuntelee koiran kaikki vinkumiset. Kuuntelu tarkoittaa koiran ymmärtämistä. Ja mitä enemmän koiraa ymmärtää, niin sitä enemmän löytyy kärsivällisyyttä. -Myös kuunnella vaikkapa koiran vinkumista. Sekin on osa koiran kommunikointia. Koira, kun ei näppäile tekstaria tai facebookkaile statuksestaan ;).

Emppu talvimanttelissaan. Oo, nytpä ovatkin lumet alkaneet sulaa ja manttelin saa laittaa talviteloille :)!

"Parves on paree lentää"

Lisää blogivierailijoita - Tällä kertaa minulla on ilo ilmoittaa, että pääsette lukemaan koirakuuntelija Mari Koskisen ajatuksia koirakuuntelusta.  Aikaisemmin blogivierailijoina ovat olleet koirakuuntelijat Tony Knight, Jan Fennellin poika, sekä Mervi Kärki. Ja lisää vierailevia kirjoittajia on tulossa - koirakuuntelijoita hekin. Mukavia lukuhetkiä Marin kirjoituksen parissa :)!

Tutustuimme Maaritiin kanssa kolme vuotta sitten, kun minulla oli ongelmia koirieni kanssa. Kotisivuillani kerron tarkemmin miten löysin Jan Fennellin opit, Maaritin tapaamisella oli tässä prosessissa iso merkitys. Olin jo lukenut Jan Fennellin kirjat, mutta tarvitsin lisäapua, ja löysin yhteyden Maaritiin ruotsalaisen Koirakuuntelijan Mervi Kärjen kautta.

Jo ennen tapaamistamme olin kaivannut mahdollisuutta keskustella Jan Fennellin metodista jonkun kanssa, mutta ympärilläni ei ollut silloin ketään asiasta kiinnostunutta ja tunsinkin jääväni yksin asian kanssa. (No myönnettäköön että rakas siskoni kuunteli kyllä kärsivällisesti Amichien Bonding-juttujani tuntikausia, joten Maaritin löytyminen taisi olla vähintään yhtä suuri helpotus hänelle kuin minulle!)

Me ihmiset emme ole kovinkaan erilaisia kuin koirat siinä mielessä, että meillekin on tärkeää tuntea kuuluvamme laumaan. Siinä missä koirat kuuluvat siihen laumaan, jonka kanssa ne asuvat, me ihmiset kuulumme useisiin eri laumoihin eri tilanteiden mukaan; oma perhe - lemmikit mukaanlukien - toimii luonnollisesti tärkeimpänä laumana, mutta niitä löytyy myös muualta; työpaikalta, kotipaikkakunnalta ja vaikkapa harrastusten parista.

Meillä onkin taipumus etsiytyä sellaisten ihmisten pariin, joilla on samat kiinnostuksen kohteet ja arvot kuin itsellämme, ja joiden kanssa voimme jakaa kokemuksiamme ja joilta saamme tukea. Syy tähän on hyvin yksinkertainen - yksin on vaikea pärjätä. Sitkeäkin innostus ja rakkaus aiheeseen ovat kovilla, jos tuntee olevansa yksin - tarvitsemme tukea ja yhteishenkeä selviytyäksemme ja kukoistaaksemme.

Kouluttautuessani koirakuuntelijaksi Ruotsissa minut toivotettiin siellä lämpimästi tervetulleeksi heidän joukkoonsa, ja olikin hienoa nähdä kuinka suuri joukko koirakuuntelijoita siellä on jo kasassa. Asuin yhden kurssin aikana Mervi Kärjen luona ja liikkuessamme kaupungilla törmäsimme sattumalta muihin koirakuuntelijoihin. Se ei ollut tietenkään mikään yllätys, että Mervin eläintarvikekaupassa heitä tuli sisään jatkuvalla syötöllä, mutta se, että lähimarketin hedelmäosastollakin kohtasimme taas yhden Mervin oppilaan, sai minut nauramaan ääneen - onnesta! Ruotsin reissujen jälkeen olen aina täynnä energiaa ja inspiraatiota, on ihanaa tuntea olleensa ‘omiensa joukossa’, osa tiimiä. Tämä muistutti minulle taas kerran laumaan kuulumisen ja siitä huolehtimisen tärkeyttä.

Oheinen kuva on mainitsemaltani reissulta Ruotsissa, tapasin koirakuuntelija Eva Bluhmen Mervin liikkeessä, ja juttua riitti heti - arvatkaapas vaan mistä aiheesta?! (kuvaaja Mervi Kärki)

Tällä hetkellä meitä ei ole kuin kaksi Jan Fennellin organisaatiossa toimivaa koirakuuntelijaa Suomessa, minä ja Maarit. Koska asumme satojen kilometrien päässä toisistamme niin vastaavia yllätystapaamisia ei pääse syntymään - tiedämme hyvin tarkkaan missä ‘suomalaisten koirakuuntelijoiden lauman’ jäsenet milloinkin vaikuttavat. Vaikka kaksin on jo parempi kuin yksin, toivon sydämeni pohjasta, että suomalaisten koirakuuntelijoiden lauma saa tulevaisuudessa paljon uusia jäseniä! Toivotamme heidät kaikki avosylin tervetulleiksi!

Niin, palatakseni vielä tuohon otsikkoon, minusta oli sopivaa napata pohjalaiselle blogivierailulle otsikko erään pohjalaisen kuntayhtymän osuvasta sloganista, he kun olivat tehneet aivan saman huomion kuin minä - parves on paree lentää!

Oletko sinä kiinnostunut Koirakuuntelijaksi ryhtymisestä? Hyvä tapa tutustua aiheeseen on tulla kuuntelemaan Jan Fennelliä la 4.5.2013 Helsinkiin. Tule paikalle ja nykäise meitä hihasta paikan päällä niin kerromme lisää!

Keväisin terveisin,

Mari

www.koirakuuntelija.fi

Pieni kisa - Miten koirasi ilahduttaa päivääsi?

"Koiria katsellessa muistuu mieleen mistä ilo kumpuaa!" ♥ Maarit

MITEN KOIRASI ILAHDUTTAA PÄIVÄÄSI? Kerro kuvan kera tai pelkin sanoin Koirakoulu Roon Facebook-sivulla. Voit myös lähettää viestiä inboxiin / koirakouluroo@gmail.com. Kuvat ja ajatukset julkaistaan Facebookissa ja kaikki koosteena täällä blogissa.

Koirakoulu Roo arpoo kaikkien kuvan ja/tai ajatuksen lähettäneiden kesken Jan Fennellin DVD:n. Voittaja ilmoitetaan blogissa sekä Facebook-sivulla.

Aika alkaa nyt ja arvonta suoritetaan 18.4.

Hip, hop ilahduttavia kuvia & ajatuksia lähettämään! Koirakoulu Roon sivuille saadaan samalla muitakin koiria kuin dalluja edestä ja takaa ;).

http://weheartit.com/entry/21919375