Koira ja uudenvuoden raketit

Kuva: facebook.com/ICAMaxiHaninge

Suomen Prismat, Citymarketit ja muut tavaratalot voisivat ottaa mallia Ruotsin Ica Maxeista, jotka eivät ole myyneet uudenvuoden raketteja lainkaan kolmena perättäisenä vuotena! Raketit ovat kyllä kauniita hetken taivaalla, mutta aiheuttavat niin turhaan tuskaa monelle eläimelle. Miten olisi vaikka rakettien sijaan paukut entistä parempaan ruokaan ja ulkotuliin uudenvuodenaattona?

Raketiton uudenvuodenaatto taitaa olla vielä vain haave, joten tässä ohjeita miten toimia raketteja pelkäävien koirien kanssa. Koirat reagoivat jokainen omalla tavallaan uudenvuoden rakettien paukkeeseen. Toiset menisivät seinistä läpi, kun taas toiset piiloutuvat sängyn alle. On myös niitä, jota haukkuvat raketeille vimmatusti. Kaikkein tärkeintä on, että me itse pysymme rauhallisena. Koiran rauhoittelu kääntyy helposti haitaksi, koska koira aistii, että nyt on todella jotakin pelottavaa käynnissä - ja alkaa pelätä entistä kovemmin. Kaikkein paras siis on, kun asiasta ei tee mitään numeroa. Pyydä myös mahdollisia kanssajuhlijoita pysymään rauhallisina ja antamaan koiran olla omissa oloissaan.

• PYSY ITSE RAUHALLISENA.
• Pyri käyttämään koira ulkona ennen kuin rakettien ampuminen alkaa eli ennen kl 18, joka on virallinen sallittu alkamisaika. Jos tiedät, että asuinalueellasi paukutellaan jo aikaisemmin niin aikaista koiran ulkona käyttämistä. Käytä koira seuraavan kerran ulkona yöllä, kun suurin osa paukuista on vaimennut. Huom. Varmista, että hihna on kunnolla kiinni, ettei koira pääse peloissaan karkaamaan.
• Laita verhot kiinni ja taustalle musiikkia. Näin rakettien pauke jää edes vähän taustalle.
• Jos koira pakenee sängyn alle tai piiloutuu jonnekin muualle niin anna sen olla piilopaikassaan. Kehota myös mahdollisia kanssajuhlijoita antamaan koiran olla rauhassa.
• Jos koira tärisee pelosta ja kulkee edestakaisin levottomana niin ota koira vierellesi hihnassa. Jos koira tempoilee hihnassa niin vedä se rauhallisesti takaisin vierellesi ja pidä pannasta kiinni kunnes koira on rauhoittunut.
• Jos koira haukkuu raketeille tauotta niin silloinkin koiran voi ottaa vierelle hihnaan rauhoittumaan. Haukkumista ei ole syytä kieltää, koska sekin vain vahvistaisi koiran raketteihin reagoimista.

Jos koirasi reagoi raketteihin jotenkin muuten kuin mitä olen listannut ohjeisiin, niin kysy ilman muuta lisävinkkejä. Autan mielelläni.

Rauhallista uudenvuodenaattoa!

Koira jouluhälinän keskellä

Jouluaatto lähestyy ja se tarkoittaa monella vierailukierrosta pyhien aikana. Blogini seuraaja kysyi minulta, että miten olisi parasta toimia koiran kanssa näiden vierailujen suhteen. Kiitos kysyjälle ajankohtaisesta kysymyksestä ja mielenkiinnosta blogiani kohtaan. Aina yhtä ilahduttavaa!

Off the Leash -sarjakuvan tekijä Rupert Fawcett on tällä jouluaiheisella sarjakuvallaan osunut naulankantaan. Koiralla ei ole mitään käsitystä siitä miksi me hääräämme iltamyöhälle tavallisesta poiketen. Jouluhössötys saattaa jopa aiheuttaa stressiä koiralle.

Off the Leash cartoon by Rupert Fawcett
www.facebook.com/OffTheLeashDailyDogCartoons

Muistatte varmasti miten olen blogikirjoituksissani maininnut, että mikä tahansa muutos voi saada koiran käytöksen muuttumaan. Joulun arkirutiinien muuttuminen juhlatunnelmiin on koiralle muutos myös. Jos koira vaikuttaa levottomalta niin kaikkein parasta on antaa koiran levätä omissa oloissaan tai rauhoittaa koiran ympäristö kaikelta hulinalta. Koiralle voi olla jopa parempi, että sitä ei ota ollenkaan mukaan joulunviettoon, sillä joillekin koirille ihmispaljous on liikaa. Koira ei ajattele, että se on jätetty kaiken mukavan ulkopuolelle, jos kylään lähdetään ilman sitä tai jos se laitetaan kotona hetkeksi toiseen huoneeseen.

Jos koiran haluaa ottaa mukaan kyläilyreissulle tai pitää kotona seurustelussa mukana niin kanssajuhlijoita on hyvä pyytää antamaan koiralle mahdollisuus vetäytyä omiin oloihin. Koiran kanssa voi seurustella, jos koira niin haluaa. Myös oman väen on aina syytä pyytää koira luokse ja jos koira tulee kerrasta tai kahdesta luoksepyynnöstä niin koiraa voi rapsutella mielin määrin. Kun koiran henkilökohtaista tilaa kunnioitetaan ja sitä ei sännättä suinpäin taputtelemaan, voi koira kokea olonsa turvalliseksi hälinästä huolimatta. Koiran henkilökohtaisesta tilasta lisää kirjoituksessa Keltainen koira anna tilaa!

Annan myös vinkiksi, että kyläilypaikkaa lähestyessä koiran kanssa voi käveleskellä pihamaalla edestakaisin, kunnes koira rauhoittuu ja sitten vasta mennä sisälle taloon. Tämä osoittaa koiralle, että kylässäkin sinä omistajana pidät siitä huolen. Kymmenen käännöstä pihalla on yhtä kuin sinun kymmenen lempeää päätöksenteon osoitusta koiralle, että sinä viet eikä koira. Koiraa voi pitää sisällä edelleen hihnassa, jos se on kovin levoton. Tästä merkkejä ovat muun muassa läähättäminen ja säntäily sinne tänne tai hyppiminen. Koira siis hihnassa vierelle ja oma mielentila rauhalliseksi, niin koirakin rauhoittuu.


Näiden ajatusten myötä stressitöntä joulun aikaa niin karvakuonoille kuin omistajillekin :)!

Jouluiloa!

"Tänä jouluna ei yhdenkään kissan tai koiran tarvitse olla nälissään. Siitä pitää huolen MUSCH, joka lahjoittaa kissan- ja koiranruokaa seitsemälle suomalaiselle hyväntekeväisyysjärjestölle, jotka asettavat etusijalle kissojemme ja koiriemme parhaan."

Näin todetaan koirien ja kissojen raakaruokia valmistavan Muschin joulukampanjassa. Haluan ilman muuta olla kampanjassa mukana, joten blogistani löytyy nyt myös Muschin Jouluiloa! -banneri.

Kiitos Musch hienosta kampanjasta ja hyvää joulua näille kaikille seitsemälle taholle (Tassutarha, Dog Force One, Vaasan Kissatalo, Koiratarha Kulkuri, Rekku Rescue, SEY, KSEY), jotka pitävät eläimistä huolta.

Kärsivällisyys palkitaan

Päätin kokeilla leipoa sokeritonta mustikkabanaanipiirakkaa. Lady of Vintagen blogista löytämäni ohje vaikutti herkulliselta ja juuri sopivalta tähän minun heränneeseen terveysintoiluun. Jos kerran syötän koirilleni luonnonmukaista ruokaa, niin sama pitäisi päteä myös itseänikin. Leipaisin mustikkapiirakan mielestäni täysin ohjeiden mukaisesti muuttaen mittayksiköt itselle tutuiksi desilitroiksi. Lopputulos muistutti kuitenkin enemmän palanutta pannukakkua kuin herkullista piirakkaa...

Silloin kun meillä on ollut haasteet ylimmillään koirien kanssa, niin tuo tämänpäiväinen piirakketekeleeni on hyvä kuvaamaan tuntemuksia. Mitä tästä oikein tulee? Vielä puolivuotta sitten Elmo herätti meidät keskellä yötä ulvonnallaan juuri kun olin saanut vauvamme nukkumaan. Ulvonta alkoi myös aamulla viimeistään klo 6. Voin kertoa, että oli hermoissa pitelemistä. Kuten kerroin aikaisemmassa kirjoituksessani, Lauman koossa pitäminen, luonamme kävi Koirakuuntelija Mervi Kärki Ruotsista neuvomassa, sillä hän näki ulkopuolisena monia asioita, joille omat silmämme olivat sokeita. Hän neuvoi, että on parempi olla reagoimatta Elmon yöllisiin ulvomisiin. Tiesin tuon itsekin, sillä muuten olisimme vain vahvistaneet Elmon epätoivottua käytöstä. Oli kuitenkin parempi, että joku muu valoi meihin uskoa siitä, että tilanne todella tulee rahoittumaan, kun vain jaksamme olla kärsivällisiä. 

Elmon ulvonta johtui siitä, että emme voineet pitää koiriamme koko ajan kanssamme, koska Roosa oli epävarma vauvaamme kohtaan ja halusimme pitää koirat tasa-arvoisina. Koirat olivat siis toisella puolella taloa ja me toisella puolella. Mietin monesti, että kumpi tässä on lääkärin tarpeessa. Elmo vai minä?  Elmon toinen korvahan on kuuro, joten se ulvoa huuti niin, että itsekin kuuli ja keittiössä purkit resonoi...Loppujen lopuksi ulvonnan osasyyksi vahvistui Elmon ruuansulatusongelmat ja korvatulehdus. Kaiken tämän kanssa oli pärjättävä rauhallisuudella. 

Kärsivällisyytemme on kuitenkin palkittu, sillä nykyään nukumme täydet yöunet ilman, että Elmo herättäisi meitä. Emme vahvistaneet Elmon käytöstä karjumalla sille "turpa tukkoon" ja nousimme aina vasta sitten ylös, kun se oli jo hiljaa. Kun tilanne oli pahimmillaan niin pystyimme juuri ja juuri laskemaan kymmeneen hetkinä jolloin Elmo oli hiljaa. Se ei kuitenkaan saanut meistä kerrassaan mitään irti tuolla käytöksellään. Tilannetta rauhoitti ilman muuta myös se, että tarkensimme Elmon ruokavaliota, korvatulehdus hoidettiin ja se sai B12-vitamiinipistoksia, joka on osana niin ihmisen kuin koiran hermoston toimintaa. Tästä myös kirjoituksessa Koira ja kipu.

Tiedän siis omasta kokemuksesta, että koiran kanssa toimiminen todella vaatii kärsivällisyyttä. Toivon, että tämä kirjoitus antaa voimia kaikille teille, jotka nyt koette takkuavanne koirienne kanssa. Jos koko ajan miettii, että tuleeko tästä yhtään mitään niin silloin saattaa jäädä huomaamatta pienet edistysaskeleet. Kun maltat itse rauhoittua niin voit huomata miten itseasiassa ette koko ajan jumitakaan samassa pisteessä. Meillä ensimmäiset edistysaskeleet Elmon ulvonnan suhteen olivat ihan vain ne, että Elmo jätti väliin meidän herättämisen keskellä yötä ja aamulliset ulvonnat eivät olleet enää niin hysteerisiä. Kun itse aloin rauhoittumaan niin aloin myös huomaaman erisävyjä ulvonnassa. Jos Elmolle tulisi nyt korvatulehdus tai ummetusta niin tietäisin jo paremmin erotella, että ulvooko Elmo kivusta vai toimiiko se herätyskellona meille esittäen tahtonsa, että on aika nousta ylös. Koirat opettavat koko ajan uutta. Aina se ei ole helppoa, mutta kärsivällisyys palkitaan aivan taatusti.

PS. Jos joku muuten tietää hyviä leivontaohjeita, joissa ei käytetä sokeria tai sokeria on vähän niin otan mielelläni ohjeet neuvojen kera vastaan. Pientä takapakkia tuli piirakan kanssa, mutta vielä jatkan kokeiluja :)!

The Dog Listener Jan Fennell - luento 4.5.2013 Helsingissä

Minulla on ilo & kunnia ilmoittaa hienoja uutisia! Koirakuuntelun ensiaskeleet otettiin Suomessa syksyllä 2010, kun Jan Fennellin poika Tony Knight oli luennoimassa Vaasassa. Nyt koirakuuntelussa otetaan askeleita eteenpäin, sillä meillä on kunnia saada vieraaksi itse koirakuuntelun äiti The Dog Listener Jan Fennell! Hän luennoi Helsingissä 4.5.2013 klo 14-18 Ravintola Pääpostissa (Mannerheiminaukio 1). Luentokieli on englanti.

Päivitys 14.12. - Liput ovat tulleet tänään myyntiin Lippupisteen (suora linkki tapahtuman sivulle).

Jos koet, että olet jo tehnyt kaikkesi koirasi kanssa, mutta vieläkin ongelmat jatkuvat  tai jos haluat ylipäätään ymmärtää koiria paremmin niin suosittelen lämpimästi osallistumaan tälle Jan Fennellin luennolle. Luento soveltuu erinomaisesti myös niille, jotka kohtaavat koiria työssään. Hänen koiria kunnoittava metodinsa soveltuu kaikille koirille ja kuka tahansa voi oppia sen avulla miten toimia yhteisymmärryksessä koiran kanssa. Takaan, että jokainen tälle neljän tunnin luennolle osallistunut lähtee kotiin mukanaan uusia ajatuksia siitä miten kommunikoida koiran kanssa.

Suosittelen luennolle osallistujia lukemaan ennen luentoa Jan Fennellin maailmanlaajuiseksi bestselleriksi yltäneen kirjan Kuuntelen koiraani. Jan Fennelille voi myös esittää kysmyksiä, joten kirjan lukeminen avittaa miettimään jo ennakoon mitä häneltä olisi mukava saada tietää lisää.

Liput The Dog Listener Jan Fennellin luennoille on oiva joululahja ihan vaikka vain itselle!

Joulupöytä on katettu

Joulu on herkuttelujen aikaa. Televisio pursuaa ruokaohjelmia ja postilaatikoon tipahtelee ruokaohjeita kinkun paistosta torttujen leivontaan. Kaupassa hyllyt notkuu konvehtirasioita ja niiden ohi on kiusallisen vaikea kulkea. Konvehtirasiasta tuleekin mieleeni ainakin suomalaisten keskuudessa vallitseva tapa. Kuka kehtaa ottaa viimeisen konvehdin? Silloinhan antaisi itsestään ahneen kuvan! Meillä liittyy ruokailuun monia muitakin tapoja, kuten kenellä on kunnia paistaa joulukinkku tai kuka onnekas sai joulupuuron mantelin. Koiralla on myös omat lainalaisuutensa ruokailuun liittyen.

Olimme ystäväni kanssa joulumarkkinoilla myymässä itse leipomiamme koirankeksejä. Samalla tuli juteltua monen koiranomistajan kanssa. Useat totesivat, että voivat kyllä ostaa testiksi yhden pussin keksejä koiralle, mutta eivät ole varmoja syökö koira niitä, kun koira on niin nirso muutenkin ruualle.

Jos koira lopettaa syömisen äkillisesti niin silloin tietenkin kannattaa varmistaa, ettei koira ole sairastunut. Muussa tapauksessa kyse on siitä, että koira pyrkii kommunikoimaan omistajille ruokailutavoillaan. Monen tarina nimittäin nirsoksi koetun koiran kohdalla yleensä jatkuu, että kyllähän koira sitten syö jos sen äärellä seisoo tai lappaa kulhoon lisää paistijauhelihaa. Kun ei yksi sortti kelpaa niin sitten tuodaan toista. Tarjoilua saattaa jatkua myös läpi päivän, sillä moni koiranomistaja jättää koiralle kulhon päiväksi lattialle varmistaakseen, että koira ei näänny nälkään.

Sanoisin, että nämä nirsoksi koetut koirat ovat paremminkin äärimmäisen fiksuja ja kouluttaneet hyvin omistajansa pitämään tarjoilusta huolen. Koiralle on ilman muuta tarjoiltava laadukasta ruokaa säännöllisesti, mutta jos koira ei syö siitä huolimatta, että täytät kulhon kuin joulupöydän niin suosittelen ottamaan stepin taaksepäin ja miettimään asiaa koiran näkökulmasta. Jos mietimme itse, että kuka kehtaa ottaa viimeisen konvehdin niin koiralle äärettömän suuri merkitys on sillä, että kuka syö ensin. Koiraa ei kuuluu houkutella syömään. Kyse ei ole koiran ruokahaluttomuudesta tai väärästä ruuasta vaan siitä että kuka vie ketä. Tarkkaile koiraasi ja voit huomata, että se viestittää sinulle myös ruuan äärellä.


Aiheesta myös Ruoka ei ole leikinasia! otsikon alla.