sunnuntai 31. maaliskuuta 2013

Uiuiui äidin pikku hauva-vauva

Viime kesänä Suomessa järjestettiin koirille lässytyksen MM-kisat. Voittajaksi lässyttänyt Samuel Forsblom kantoi pikkukoiraansa kuin kukkaa kämmenellä. Kuulemma miehisyyttä ei horjuta, vaikka näyttäisi lempeän puolensa koiralle leperellen. Pisteet miehelle lempeästä suhtautumisesta koiraansa! Hänen, eikä muidenkaan osallistujien, koirilla vain ei tainnut olla käsitystä siitä miksi edes moisessa tilanteessa olivat...




Meilläkin koirille on lukuisia lempinimiä - Rousku, Rosie, Emppu, Eemo... ja sitten vielä lempinimet erikseen puhuttaessa kummastakin koirasta yhtä aikaa - Ystikset, Pilli & Pulla, Upuli & Tupuli. En sekoita kuitenkaan lepertelynimiä siihen miten kommunikoin koirieni kanssa. Olen koirilleni johdonmukainen johtaja, joka pitää koiristaan huolta. En pidä koiria vauvoinani. Koirat ovat perheessämme koiria ja tyttäremme on vauvamme.

Todetessani itsevarmasti, että koira tarvitsee johtajan, moni hieman perääntyy. Johtajan? Etkö ole kuullut, että tuo on vanhentunut käsitys, yhdessäkin yhteydenotossa minua yritettiin oikaista. Käsitys johtajuudesta on vanhentunut, ei se, että koira tarvitsee johtajan rinnalleen. Jan Fennellin koirakuuntelussa (virallisemmin Amichien Bonding-metodissa) ei missään nimessä hyväksytä voimakeinoja tai pakotteita. Näiden sijaan koiran ajattelua muutetaan ja koiralle vakuutetaan, että sen ei tarvitse pitää huolta omistajistaan, vaan omistajat pitävät huolta koirastaan.

Luottamus on tunne ja se ei synny käskyttämällä. Mieti miten sinun luottamuksesi voitetaan? Samat keinot pätevät koiriinkin. Tai ajattele esimerkiksi Etelä-Euroopan kriisimaita, joissa kansalaiset eivät tiedä minne johtajat laittavat rahat ja kuka niistä hyötyy. Luottamus johtajiin noissa maissa on täysi nolla ja ohjat otetaan taatusti omiin käsiin ennemmin tai myöhemmin. Samoin tekee koira, jos se tuntee, että omistajasta ei ole johtajaksi. Tämä ilmenee monille tuttuina ongelmina, kuten eroahdistuksena ja remmiräyhäämisenä. Minullekin tuttuina ongelmina. Enhän muuten olisi ikinä aiheesta lähtenyt ottamaan selvää :)!

Suosittelen kaikkia koiranomistajia lukemaan Jan Fennellin Kuuntelen koiraani -kirjan. Sain itse aikoinaan kirjasta lukuisia ahaa-elämyksiä. -Toden totta, koira tarvitsee johtajan, joka pitää siitä huolta ja samanaikaisesti koiran kanssa ollaan ylimpiä ystäviä! Koirat eivät ole vauvoja, mutta yksi asia vauvoja ja koiria yhdistää. -Sekä vauvat että koirat tarvitsevat luotettavat vanhemmat ja tähän kuuluu myös hellyys. Koirien kanssa hellyyttä vain osoitetaan omistajan, eikä koiran ehdoin.

PS. Kustannusliike Karistolta on muuten lupailtu, että Jan Fennellin Kuuntelen koiraani -kirjaa painettaisiin lisää! Tämä tieto vain teidän blogilukijoiden kesken ;).



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti