Kesä pääsi onneksi pitkälle ennen kuin alkoi ensimmäiset ukkoset. Meidän vanhin koiramme Roosa herkkänä koirana pelkää ukkosta. Heräsin aamuyöstä siihen, että Roosa meinaa tulla seinästä läpi. Hysteeristä seinän raapimista ja edes takaisin ravaamista. Olisin niin mielelläni jatkanut nukkumista, mutta Roosa tarvitsi laumanjohtajaa paikalle.
Mitä ikinä koiran kanssa tekeekin, rauhallisuus on kaikkein tärkeintä. Hysteria ja huolestuminen tarttuvat koiraan, joten vaikka kuinka tuntisi sääliä koiraa kohtaan niin se vain pahentaa tilannetta. Siispä laitoin ilman puheita Roosan hihnaan ja aloin tiskaamaan. Parempi touhuta eikä istua ja odottaa, että ukkonen menee ohi. Jos mahdollista niin verhot kannattaa laittaa kiinni ja musiikkia soimaan. Koiran aisteja ei niin vain harhauteta, mutta näin ainakin voi peitota enimpiä ääniä ja salamoiden välkehdintöjä.
Roosa on edelleen tuossa vierelläni hihnassa. Pitämällä sen lähettyvilläni osoitan, että tilanne on minulla laumanjohtajana hallussa. Tottakai Roosa yritti ryntäillä pahimpien paukkeiden aikana, mutta vedin sen rauhallisesti takaisin vierelleni ja pidin pannasta kiinni kunnes se taas pysyi lähettyvilläni vähän rauhallisempana.
Koirat ovat persoonia kuten me ihmisetkin. Nuorempi koiramme Elmo ei pelkää ukkosta. Se yhtyi kuitenkin sen verran Roosan pelkäämiseen, että alkoi ulvomaan ennen kuin olin keittiössä missä koirat nukkuvat. Kun se näki, että tilanne on minulla hallussa niin se jatkoi makoisia uniaan kaikessa rauhassa. Rauhallisuudestaan huolimatta Elmokin tarvitsee meitä laumanjohtajikseen.
Tässä kirjoittaessani ukkonen on lakannut ja taivas kirkastunut. Ja mikä kaikkein parasta, Roosa on rauhoittunut vierelleni. Vieläkin se on varuillaan, mutta hysterian sijaan se seisoskelee ja välillä jopa makaa. Väsyneenä tulee helposti ärtyisäksi siitä, että joutuu valvomaan koiran kanssa. Tuntuu kuitenkin itsestä hyvältä, että omalla rauhallisuudella saa osoitettua koiralle, että tilanne on hallussa.
Ps. Roosalla alkaa silmät lumpsua, joten taidan itsekin mennä jatkamaan unia.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ukkoskäyttäytyminen on tuttua meilläkin. Nyt meillä on törmätty "uuteen" kummalliseen ilmiöön, nimittäin vanhempi koira Pimu 8v on alkanut hermoilla hyttysistä. Viime yö valvottiin, aina hyttysen tullessa äänietäisyydelle Pimu alkoi levottomana vaihtaa paikkaa. Ei pysynyt paikallaan lattialla vaan nousi viereeni sänkyyn. Tunki tyynylle ja peiton alle. Tärisi vähän. Annoin sen olla siinä mihin se hakeutui. Ei siinä nukuttua saanut kukaan.
VastaaPoistaHei Susanna, ukkosen pelkääminen onkin ymmärrettävää käyttäytymistä, kun koiralla menevät selviytymisvaistot päälle. Toiset kummastelevat ja toiset taas menevät totaaliseen paniikkiin, kuten meillä Roosa. Kuinka pärjäätte ukkosen jyrähdellessä? Hyttysten kohdalla kannattaa toimia samaan tapaan ja olla niin kuin ongelmaa ei olisikaan. Toki haastava tilanne tuokin, kun yöllä olisi mukava kaikkien nukkua. Voit antaa koiran olla siinä mihin se hakeutuu, mutta jos koira pyrkii vaeltelemaan niin voit kokeilla ottaa koiran vierellesi hihnaan. Koiralle peitto sängyn viereen, koira hihnaan ja remmi käteen. Läheisyytesi auttaa tässäkin kohdin rauhoittumaan. Kuulen mielelläni, että miten tämä toimii teillä :)!
VastaaPoista