Silloin kun meillä on ollut haasteet ylimmillään koirien kanssa, niin tuo tämänpäiväinen piirakketekeleeni on hyvä kuvaamaan tuntemuksia. Mitä tästä oikein tulee? Vielä puolivuotta sitten Elmo herätti meidät keskellä yötä ulvonnallaan juuri kun olin saanut vauvamme nukkumaan. Ulvonta alkoi myös aamulla viimeistään klo 6. Voin kertoa, että oli hermoissa pitelemistä. Kuten kerroin aikaisemmassa kirjoituksessani, Lauman koossa pitäminen, luonamme kävi Koirakuuntelija Mervi Kärki Ruotsista neuvomassa, sillä hän näki ulkopuolisena monia asioita, joille omat silmämme olivat sokeita. Hän neuvoi, että on parempi olla reagoimatta Elmon yöllisiin ulvomisiin. Tiesin tuon itsekin, sillä muuten olisimme vain vahvistaneet Elmon epätoivottua käytöstä. Oli kuitenkin parempi, että joku muu valoi meihin uskoa siitä, että tilanne todella tulee rahoittumaan, kun vain jaksamme olla kärsivällisiä.
Elmon ulvonta johtui siitä, että emme voineet pitää koiriamme koko ajan kanssamme, koska Roosa oli epävarma vauvaamme kohtaan ja halusimme pitää koirat tasa-arvoisina. Koirat olivat siis toisella puolella taloa ja me toisella puolella. Mietin monesti, että kumpi tässä on lääkärin tarpeessa. Elmo vai minä? Elmon toinen korvahan on kuuro, joten se ulvoa huuti niin, että itsekin kuuli ja keittiössä purkit resonoi...Loppujen lopuksi ulvonnan osasyyksi vahvistui Elmon ruuansulatusongelmat ja korvatulehdus. Kaiken tämän kanssa oli pärjättävä rauhallisuudella.
Kärsivällisyytemme on kuitenkin palkittu, sillä nykyään nukumme täydet yöunet ilman, että Elmo herättäisi meitä. Emme vahvistaneet Elmon käytöstä karjumalla sille "turpa tukkoon" ja nousimme aina vasta sitten ylös, kun se oli jo hiljaa. Kun tilanne oli pahimmillaan niin pystyimme juuri ja juuri laskemaan kymmeneen hetkinä jolloin Elmo oli hiljaa. Se ei kuitenkaan saanut meistä kerrassaan mitään irti tuolla käytöksellään. Tilannetta rauhoitti ilman muuta myös se, että tarkensimme Elmon ruokavaliota, korvatulehdus hoidettiin ja se sai B12-vitamiinipistoksia, joka on osana niin ihmisen kuin koiran hermoston toimintaa. Tästä myös kirjoituksessa Koira ja kipu.
Tiedän siis omasta kokemuksesta, että koiran kanssa toimiminen todella vaatii kärsivällisyyttä. Toivon, että tämä kirjoitus antaa voimia kaikille teille, jotka nyt koette takkuavanne koirienne kanssa. Jos koko ajan miettii, että tuleeko tästä yhtään mitään niin silloin saattaa jäädä huomaamatta pienet edistysaskeleet. Kun maltat itse rauhoittua niin voit huomata miten itseasiassa ette koko ajan jumitakaan samassa pisteessä. Meillä ensimmäiset edistysaskeleet Elmon ulvonnan suhteen olivat ihan vain ne, että Elmo jätti väliin meidän herättämisen keskellä yötä ja aamulliset ulvonnat eivät olleet enää niin hysteerisiä. Kun itse aloin rauhoittumaan niin aloin myös huomaaman erisävyjä ulvonnassa. Jos Elmolle tulisi nyt korvatulehdus tai ummetusta niin tietäisin jo paremmin erotella, että ulvooko Elmo kivusta vai toimiiko se herätyskellona meille esittäen tahtonsa, että on aika nousta ylös. Koirat opettavat koko ajan uutta. Aina se ei ole helppoa, mutta kärsivällisyys palkitaan aivan taatusti.
PS. Jos joku muuten tietää hyviä leivontaohjeita, joissa ei käytetä sokeria tai sokeria on vähän niin otan mielelläni ohjeet neuvojen kera vastaan. Pientä takapakkia tuli piirakan kanssa, mutta vielä jatkan kokeiluja :)!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti