Ensimmäisessä blogikirjoituksessani Rakas vaiva ja vastus kirjoitin umpikujasta minkä kohtasin Roosan kanssa nelisen vuotta sitten, kun en enää tiennyt missä olisin lenkkeillyt sen kanssa. Kyse oli siitä, että en ymmärtänyt Roosaa. Haaste kommunikoinnissa. Samalla tavalla kuin meidän ihmisten on välillä vaikea ymmärtää toisiamme!
Monelle on varmasti tuttu tilanne, että selittää toiselle jotakin ja toinen on kyllä siinä läsnä vierellä, mutta ei kuuntele. Ja vaikka kuinka yrittäisi selittää ja selittää niin viesti ei mene perille. Silloin alkaa turhauttaa. Koirat yrittävät myös kertoa meille käyttäytymisellään lukuisia asioita, kuten että ne eivät aina tiedä miten mitäkin asioita meidän ihmisten maailmassa niiden tulisi kohdata. Jos emme kuuntele koiriamme, niin ne käyvät entistä kovemmilla kierroksilla. Tämän olen Roosan koulunpenkillä oppinut.
Näin ystävänpäivänä kannustankin lujittamaan suhdetta koiraan, pysähtymään ja kuuntelemaan mitä koiralla on kerrottavana!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti