Lisää blogivierailijoita - Tällä kertaa minulla on ilo ilmoittaa, että pääsette lukemaan koirakuuntelija Mari Koskisen ajatuksia koirakuuntelusta. Aikaisemmin blogivierailijoina ovat olleet koirakuuntelijat Tony Knight, Jan Fennellin poika, sekä Mervi Kärki. Ja lisää vierailevia kirjoittajia on tulossa - koirakuuntelijoita hekin. Mukavia lukuhetkiä Marin kirjoituksen parissa :)!
Tutustuimme Maaritiin kanssa kolme vuotta sitten, kun minulla oli
ongelmia koirieni kanssa. Kotisivuillani kerron tarkemmin miten löysin
Jan Fennellin opit, Maaritin tapaamisella oli tässä prosessissa iso merkitys.
Olin jo lukenut Jan Fennellin kirjat, mutta tarvitsin lisäapua, ja löysin
yhteyden Maaritiin ruotsalaisen Koirakuuntelijan Mervi Kärjen
kautta.
Jo ennen tapaamistamme olin kaivannut mahdollisuutta keskustella Jan
Fennellin metodista jonkun kanssa, mutta ympärilläni ei ollut silloin ketään
asiasta kiinnostunutta ja tunsinkin jääväni yksin asian kanssa. (No
myönnettäköön että rakas siskoni kuunteli kyllä kärsivällisesti Amichien
Bonding-juttujani tuntikausia, joten Maaritin löytyminen taisi olla vähintään
yhtä suuri helpotus hänelle kuin minulle!)
Me ihmiset emme ole kovinkaan erilaisia kuin koirat siinä mielessä,
että meillekin on tärkeää tuntea kuuluvamme laumaan. Siinä missä koirat
kuuluvat siihen laumaan, jonka kanssa ne asuvat, me ihmiset kuulumme useisiin
eri laumoihin eri tilanteiden mukaan; oma perhe - lemmikit mukaanlukien -
toimii luonnollisesti tärkeimpänä laumana, mutta niitä löytyy myös muualta;
työpaikalta, kotipaikkakunnalta ja vaikkapa harrastusten parista.
Meillä onkin taipumus etsiytyä sellaisten ihmisten pariin, joilla on
samat kiinnostuksen kohteet ja arvot kuin itsellämme, ja joiden kanssa voimme
jakaa kokemuksiamme ja joilta saamme tukea. Syy tähän on hyvin yksinkertainen -
yksin on vaikea pärjätä. Sitkeäkin innostus ja rakkaus aiheeseen ovat kovilla,
jos tuntee olevansa yksin - tarvitsemme tukea ja yhteishenkeä selviytyäksemme
ja kukoistaaksemme.
Kouluttautuessani koirakuuntelijaksi Ruotsissa minut toivotettiin
siellä lämpimästi tervetulleeksi heidän joukkoonsa, ja olikin hienoa nähdä
kuinka suuri joukko koirakuuntelijoita siellä on jo kasassa. Asuin yhden
kurssin aikana Mervi Kärjen luona ja liikkuessamme kaupungilla törmäsimme
sattumalta muihin koirakuuntelijoihin. Se ei ollut tietenkään mikään yllätys,
että Mervin eläintarvikekaupassa heitä tuli sisään jatkuvalla syötöllä, mutta
se, että lähimarketin hedelmäosastollakin kohtasimme taas yhden Mervin
oppilaan, sai minut nauramaan ääneen - onnesta! Ruotsin reissujen jälkeen olen
aina täynnä energiaa ja inspiraatiota, on ihanaa tuntea olleensa ‘omiensa
joukossa’, osa tiimiä. Tämä muistutti minulle taas kerran laumaan kuulumisen ja
siitä huolehtimisen tärkeyttä.
 |
| Oheinen kuva on mainitsemaltani reissulta Ruotsissa, tapasin koirakuuntelija Eva Bluhmen Mervin liikkeessä, ja juttua riitti heti - arvatkaapas vaan mistä aiheesta?! (kuvaaja Mervi Kärki) |
Tällä hetkellä meitä ei ole kuin kaksi Jan Fennellin organisaatiossa
toimivaa koirakuuntelijaa Suomessa, minä ja Maarit. Koska asumme satojen
kilometrien päässä toisistamme niin vastaavia yllätystapaamisia ei pääse
syntymään - tiedämme hyvin tarkkaan missä ‘suomalaisten koirakuuntelijoiden
lauman’ jäsenet milloinkin vaikuttavat. Vaikka kaksin on jo parempi kuin yksin,
toivon sydämeni pohjasta, että suomalaisten koirakuuntelijoiden lauma saa
tulevaisuudessa paljon uusia jäseniä! Toivotamme heidät kaikki avosylin
tervetulleiksi!
Niin, palatakseni vielä tuohon otsikkoon, minusta oli sopivaa napata
pohjalaiselle blogivierailulle otsikko erään pohjalaisen kuntayhtymän osuvasta
sloganista, he kun olivat tehneet aivan saman huomion kuin minä - parves on paree lentää!
Oletko sinä kiinnostunut Koirakuuntelijaksi
ryhtymisestä? Hyvä tapa tutustua aiheeseen on tulla kuuntelemaan Jan Fennelliä la 4.5.2013 Helsinkiin. Tule paikalle ja
nykäise meitä hihasta paikan päällä niin kerromme lisää!
Keväisin terveisin,
Mari
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti