Rauhallista läsnäoloa

Pihalla puhaltaa tuuli niin, että talo natisee liitoksistaan. Tuntuu kuin tuuli olisi päässy taloon sisälle asti sillä patteritkin helisevät. Roosa kiertää keittössä levottomana ja soittaa koiraporttia tassuillaan kuin triangelia - nyt ei ole kaikki kunnossa, tule katsomaan mitä on meneillään. Ja minä nousen kerran jos toisenkin katsomaan mikä on hätänä. Roosa välillä haukahtelee ja Elmokin lähtee mukaan. Niinhän tiimi toimii. Kiitän haukuista ja käyn katsomassa ikkunasta, kohautan olkapäitäni. Näin kerron koirille, että myrsky siellä pauhuaa, mutta ei ole syytä huoleen. 

Roosalla on kuitenkin selviytymisvaistot niin pinnassa, että sille ei riitä, että käyn välillä katsomassa koiria. Lopulta sytytän kynttilät ja keitän teetä. Huomenna on vasta sunnuntai, päivä vailla ohjelmanumeroja, joten täällä olen istunut koirien kanssa keittiössä viidestä lähtien. Roosa vaeltaa hetken aikaa sillä itsekin vaellan keittiössä keitellen teetä ja etsien lehtiä ja muuta mukavaa viihdykettä itselleni. Kun viimein istahdan alas, Roosakin rauhoittuu. Rauhallinen läsnäoloni tarttuu Roosaan ja se pystyy viimein rentoutumaan omalle paikalleen. 

Rauhallinen läsnäolo on parasta mitä koiralle voi antaa. Koira elää vaistojensa varassa ja laumaeläimenä seuraa koko ajan muun lauman liikkeitä. Luonnossa susilauman jäsenet eivät hötkyile muuten vain paikasta toiseen. Jos liikutaan, niin silloin on tosi kyseessä. Mieti miten stressaavaa koiralle on, kun juoksemme sinne tänne ja vielä tuonne. Varsinkin kun lähdemme kotoa! Ryntäämme kotoa pois ovet paukkuen, kun herätyskello ei herättänytkään tai muuten vain jäi aika tiukille. Kun tulemme kotiin, sykkeemme käy vielä kierroksia pitkän päivän jälkeen ja sitten ryntäämme omantunnon tuskissa koiran kanssa ulos. Tätä yhtälöä tarkastellessa mielestäni ei ole mikään ihme, että koiramme oirehtivat - kukin omalla tavallaan.

Olin viime viikonloppuna Tukholmassa kuuntelemassa ja avustamassa koirakuuntelun peruskurssilla (Foundation course in Amichien Bonding), jossa kouluttajana toimi Mervi Kärki. Kurssilla ei vain sivuttu sitä miten koira toimii, vaan myös sitä miten me itse toimimme koiran kanssa. Mervi toisti kurssilaisille tärkeää lausetta "Am I happy and in control?". Olivat haasteet koiran kanssa mitä tahansa, ikävän kierteen voi katkaista sillä, että pystähtyy hetkessä ja kysyy itseltään tuon kysymyksen ennen kuin etenee. Jos haasteena koiran kanssa on räyhäämiset lenkillä ja käyt itsekin kierroksia noissa tilanteissa, ei lenkille ole syytä lähteä. Koiralla on ilman muuta päästävä ulos ja sillä tulee olla hyvä elämä, mutta koiran kanssa voi myös OLLA VAIN. Mervi pitää myös iltakursseja, joissa harjoitellaan koiran kanssa hihnakäyttäytymistä. Jos hän kokee, että koiranomistajat ja koirat käyvät kierroksia, hän opettaa omistajille rauhoittumista. Hän kehottaa omistajia vain olemaan hetken aikaa. Ei ole ollenkaan tavatonta, että hänelle esitetään tuon ohjeen jälkeen kysymys "Ai, mitä se tarkoittaa?". 

Koirakuuntelun parasta antia on ollut itselleni nimenomaan se, että olen voinut päästää irti syyllisyyden tunteista kuinka en kierrä koirieni kanssa agilityrataa joka toinen ilta tai juokse niiden kanssa lenkillä. Olen oppinut, että koirien kanssa voi todellakin ihan vain olla rennosti ja antaa niille aikaa - ja kuinka tämä on koirille kaikkein tärkeintä. Kotiin tullessamme otan koirat vuorotellen pihalle ja käyskentelemme pihalla. Pieni tyttömmekin nauttii, kun kierrämme rauhassa ja hän saa olla mukana. Maailman suloisinta oli yksi päivä kuulla takapenkiltä hoitoon ajellessamme tyttömme suusta "Roosa mun ystävä, Eippu mun ystävä. Minä itte kävellä elkillä.". Niin me ollaan tehty yhdessä rauhallisella tahdilla kuraisella kotitiellä otsalampun valossa ja kaikilla on ollut mukavaa.

Nauttiiko koira lenkistä?

Kirjoitin Tottelematon remmiräyhääjä -otsikon alla siitä miten lenkillä rähjäävän koiran kanssa kannattaa katkaista huono kehä ja vapauttaa itsensä lenkille lähtemisen pakosta. Linkitin kirjoitustani Facebookissa ja kirjoitukseni herätti ihmettelyä, että miten niin lenkki on hyvä jättää väliin ja eikö se ole ongelman välttelemistä. Kaunis kiitos kaikille, jotka olette ajatuksella lukeneet blogiani. Se tuntuu mukavalta. Ymmärrän, jos kirjoitukseni herätti kysmyksiä ja avaan mielelläni lisää aihetta.

Koiran räyhääminen remmissä on yksi oire siitä, että laumanjohtajuus ei ole omistajalla ja koira pyrkii pitämään huolta omistajistaan. On syytä puuttua siis itse ongelmaan, ei vain oireeseen. Koiran näkökulmasta mikä tahansa voi olla vaara ja kohti lähestyvät muut ulkoilijat ovat monelle koiralle ongelma. Koira ei hakemalla hae konflikteja vaan mieluummin perääntyy, jos siihen on mahdollisuus. Koiramme ovat kuitenkin hihnassa, joten perääntymismahdollisuudet ovat huonot ja jos vaara lähenee ja lähenee niin koiralle ei jää muuta mahdollisuutta kuin taistella vastaan. Me laumanjohtajina voimme kuitenkin helpottaa koiran oloa ja kääntyä pois. Eihän susilauman alfaparikaan vie laumaansa tieten tahtoen kohti vaanivaa uhkaa. Alfapari tekee kaikkensa suojellakseen laumaansa. Miksi käyttää energiaa taisteluun, jos konfliktin voi välttää?  Meidän ihmisten näkökulmasta tämä voi kuulostaa ongelman välttelyltä, mutta jos haluamme lähentää suhdettamme koiriimme niin meidän tulee opetella ajattelemaan asioita koiran näkökulmasta.

Mieti aina lähtiessäsi viemään koiraa ulos, että voitko tuntea olosi varmaksi. Onko koira hallussasi ja sujuuko lenkit hyvillä mielin? Jos koira käy kierroksia jo astuessa kotiovesta ulos tai ei edes tule luoksesi, kun kutsut sitä ulos lähtiessä, niin silloin suosittelen vahvistamaan laumanjohtajuutta turvallisissa kotiympyröissä. Kuuntele koiraasi, että mitä se yrittää sanoa sinulle, kun seisot lenkkivaatteet yllä eteisessä. Koiran hyppinen voi vaikuttaa innostukselta, mutta itseasiassa se on monesti kiihtymystä siitä, että lähdetään ulkomaailmaan, joka on vaaroja täynnä. Lenkki ei ole silloin koiralle nautinto vaan stressaava hetki. Lenkille ei siis tarvitse lähteä vaan koiran kanssa on hyvä lähentää ensin suhdetta ja osoittaa koiralle muilla keinoin, että sen ei tarvitse huolehtia omistajista.

Liitän mukaan Youtube-videon, jossa Jan Fennellin inspiroima koirakouluttaja Nigel Reed näyttää esimerkkiä siitä mitä koiran kanssa voi tehdä kotona, jotta koiran ajatusmaailma saadaan muuttumaan niin, että sen ei tarvitse huolehtia omistajastaan. Video on viitteellinen ja jos haluat tarkempia ohjeita niin autan mielelläni.