Kysymyksiä ja vastauksia

Aamulla kello herättämään 06:00. Töihin? Noup, vaan kirjoittelmaan ja tekemään koirakuunteluun liittyviä juttuja, kuten viimein päivittämään blogia. Ensin kuitenkin kirjoittelin vastauksen asiakkaalleni, joka kysyi mitä vastata koiriensa muutamaan kysymykseen. Niin siis, jollet ole jo aikaisemmin huomannut blogiani lukiessa, niin katson, että koirat esittävät kysmyksiä ja tarvitsevat niihin johdonmukaiset vastaukset kerta toisensa perään. Koirien kysymykset koskevat niiden paikkaa laumassa. Esimerkiksi Roosa saattaa nostaa tassut keittiön pöydän reunalle ja vahtia, kun mieheni lähtee töihin. Vastaukseni on "Ei, ei sinun tarvitse huolehtia meidän menoista." ja otan Roosan vain kevyesti pannasta alas. En siis kiellä ja sano "Ei., enkä ota muutenkaan kontaktia Roosaan. Se vain vahvistaisi Roosan käytöstä. Yleensä riitää jo pelkkä läsnäolonikin ja Roosa muistaa "Ai niin, ei tämä minun tehtäväni ollutkaan". Sitten Roosa menee omalle paikalle tyytyväisenä tuhisten. Tuo maailman ihanin ääni, kun koira on rauhallinen ja tyytyväinen - pieni koiran tuhahdus :)!

Nyt päästän teidät lukemaan ihanan kollegani, Ruotsissa koirakuuntelijana toimivan Emilie Bergmanin kokemuksia siitä miten hän löysi yhteyden Igor-koiransa kanssa. Mielenkiintoisen lisän jutulle antaa, että Igor on metsästyskoira ja Emilie ei voisi kuvitellakaan harrastavansa metsästystä Igorin kanssa, mutta on siitä huolimatta saanut tasapainoisen kumppanin koirastaan. No, nyt en avaa lisää - lukekaa itse ja nauttikaa jutusta :)!

                                                                  **

För sex år sedan blev jag erbjuden en hundvalp på åtta veckor. Jag tackade ja till erbjudandet utan att veta någonting om hunden förutom att den skulle skjutas av en jägare om ingen tog hand om den. 

Emilie Bergmanin Igor-koira

Det gick bra de första månaderna, han sov mest, det var först efter ett halvår som jag märkte att min lilla krabat Igor hade en stark egen vilja. Våra promenader utan koppel fick ett slut när han en gång ute i skogen sprang han fram och hälsade på tre taxar, och jag blev utskälld av två tanter som beordrade mig att koppla min hund. Medan tanterna skällde sprang Igor vidare i jakt på något viltspår. Igor har nämligen väldigt stark jaktinstinkt. Jag försökte locka på honom med min snällaste röst trots att jag var arg på honom och jag slängde godbitar på marken så att jag skulle kunna fånga in honom. Men han bara stod och tittade på mig som om jag var dum i huvudet, och sprang åt andra hållet. Någon har frågat mig hur många gånger han har rymt från mig, och det är nästan lättare att svara på hur många gånger han INTE har rymt från mig.

En av många gånger under sommaren när han varit lös och när folk har sina ytterdörrar öppna för att vädra så har han sprungit in och hälsat på de boende i huset. Det är de enda gångerna jag inte brytt mig om att kalla på honom- pga skam. 

Jag kommer ihåg en dag full av utmaningar då vi plötsligt stannade upp, tittade på varandra och liksom tänkte för oss själva: ”Vem är du???” Som två utomjordingar, utan möjlighet att förstå varandra.

Så jag började gå på ”slyngelkurs” med Igor. Tyckte det lät passande, för det var det jag tyckte att han var – en slyngel.

Jag hade inga förhoppningar på kursen överhuvudtaget eftersom jag upplevde att han var hopplös.

Tränaren sade till oss att vi skulle visa upp vad våra hundar kunde. Jag tänkte: ”herregud, vad ska jag visa upp? Han kan ingenting, han lyssnar inte ens på mig.” Jag började gå framåt och tränaren sa åt oss vad vi skulle göra. Till min stora förvåning kunde Igor allt vi ombads att göra! Jag hörde de andra kursdeltagarna säga ”åååh vad duktig han är! Ni måste ha tränat jättemycket! Tävlar ni lydnad?” Tävlar? Skämtar du? Tänkte jag.

Jag har aldrig blivit så förvånad i hela mitt liv. Jag kunde till och med släppa honom mitt på appellplan och göra en inkallning! Det hade aldrig hänt innan. Rena miraklet. Glädjen var dock kortvarig, eftersom hans gamla olydiga jag var tillbaka så fort vi kom hem. Lydnaden varade endast på apellplan.

Jag kommer ihåg en dag när vi var ute i skogen då han slet och drog i kopplet, skällde på hundar och jagade rådjur. Den gången satte jag mig ner och grinade och tyckte synd om mig själv. Till slut blev jag desperat efter alla rymningar och olydigheter. Jag provade ALLT som hundtränare tipsade mig om. Saker jag aldrig skulle ha gjort idag, med den kunskapen jag har nu. Jag provade då att kasta burkar, kedjor, lade ner honom på marken, allt för att han skulle lyda mig och bli undergiven. Ingenting bet på min Igor.

Jag fick höra att jag skulle omplacera honom till en jägare så att han skulle få springa av sig – ”han är trots allt jakthund”. Detta kändes dock inte alls bra – han hade blivit min vän trots alla ”hyss”.

I stället började jag faktiskt fundera på att själv ta jägarlicens så att vi kunde jaga ihop, men det fanns en hake: jag är den största djurvän som finns och börjar gråta så fort jag ser ett skadat djur… Jag insåg att jag fick acceptera situationen som den var: jag hade ingen perfekt hund. 

Idag är jag utbildad inom metoden Amichien Bonding och förstår varför Igor gjorde som han gjorde. Varför han aldrig lyssnade på mig. Jag förstår även varför han var en ”slyngel”. Allt handlar om ledarskap. Allt han har gjort och inte gjort har berott på brist i mitt ledarskap.  I Igors ögon var jag ingen ledare. Jag var ingen som han hade förtroende för, eftersom jag var dominant eller agerade i ilska, frustration eller uppgivenhet. Det spelade ingen roll att han är jakthund, det som spelade roll var mitt agerande, och vilka signaler jag gav honom. Det handlar om att vägleda hunden, att inte fokusera på reslutatet utan HUR man når resultatet.

/Emilie

Herkkä koiranomistaja ja kovapäinen koira

"Sinulla on nuori isorotuinen koira ja siitä tulee kovapäinen. Komenna kovemmalla äänellä." Näin minulle sanoi eräs koirakouluttaja Roosan ollessa noin vuoden ikäinen. Totta, minulla ei ole megafonin kaltaista vahvaa ääntä. Ohje tuntui kuitenkin minusta kovin luonnottomalta. Koirahan kuulee noin neljä kertaa paremmin kuin ihminen.  Jos koira pystyy erottamaan kuuloaistin perusteella hyönteisen monen senttimetrin syvyydestä maan alta, niin miksi minun pitäisi alkaa kailottamaan koiralleni?

Koirakuuntelun äiti, Jan Fennell kirjoittaa kirjassaan Koiran seitsemän ikää siitä miten äänet kiihdyttävät koiria (s.79). Eihän tuo ole mikään ihme. Fennell jatkaa samaisessa kirjassa, että koirat itseasiassa nauttivat hiljaisesta elämästä, koska siihen ei liity outoja eikä uhkaavia ääniä. Jälleen miksi minun pitäisi korottaa hentoista ääntäni?

"Kovapäinen koira ja herkkä omistaja tietävät vaikeuksia." Näinkin olen kuullut sanottavan. Herkkyys tässä toteamuksessa nähdään ilmiselvästi heikkoutena. Elaine Aron on tutkinut herkkiä ihmisiä ja hänen mukaansa herkät ihmiset muun muassa aistivat ympäristönsä muita poikkeuksellisen tarkemmin. Kyse on eräänlaisesta selviytymisstrategiasta, jolloin ihminen tutkailee tilannetta ennen kuin toimii. Kyse ei ole siis siitä etteikö herkkä ihminen saisi asioita tapahtumaan. Omasta kokemuksestani voin todeta, että koiran kanssa toimiessa herkkä ote on paremminkin vahvuus, sillä koiraa tulee osata lukea - kuunnella. Koiran kanssa pääsee tuloksiin, kun toimii harkitusti ja johdonmukaisesti. On yhdentekevää onko ihmisenä extrovertti vai introvertti. Koira ymmärtää hiljaisia signaaleja eli hienovaraisia eleitä ja herkälle ihmiselle se on täysin luontaista.

"Kovapäinen koira" on mielestäni myös ihmisten puheessa vääntynyt määritelmä ja sillä tarkoitettaneen koiraa, jonka käyttäytymistä ihmiset eivät ymmärrä. Koira käyttäytyy eri tilanteissa eri tavalla, joten koiraa ei voi laittaa yhden määritelmän sisälle vain sen vuoksi, että se esittää normaalia enemmän kysymyksiä hakien vastausta siihen, että onko todella niin, että hän on se joka johtaa laumaa. Kokeilin googlettaa mitä kaikkea löytyy hakusanalla "kovapäinen koira" ja yksi hakutuloksista oli Kaksplussan keskustelupalstalla heitetty kommentti "Kovapäinen koira, mitä sellaisen kanssa tehdään. Komentaminen ei auta ja lyödä ei saa?". Niin, kuten edellä totesin, koirat rakastavat rauhaa ja avainasemassa koiran kanssa yhteyden löytämiseen ovat hiljaiset signaalit. Huutaminen ja tempominen kannattaa unohtaa. Siinä ei saa kuin kurkkunsa käheäksi ja oman olon kurjaksi.

Ihmisen tai koiran perusluonteenpiirteiden perusteella ei siis mielestäni voida tuomita löytääkö omistaja koiraansa yhteyttä vai ei. Kyse on paremminkin taidosta kommunikoida oikealla tavalla koiran kanssa. Jos olet kadottanut yhteyden koiraasi, suosittelen laittamaan aistit uudelle taajuudelle ja tarkastelemaan maailmaa koiran silmin. Ja kyllä siihen tarvitaan herkkyyttä, jota meistä jokaisesta taitaa loppujen lopuksi löytyä jonkin verran!

From Desperation to inspiration - By The Dog Listener Mervi Kärki

Tällä viikolla minulla on kunnia saada blogivieraakseni Ruotsin ensimmäinen koirakuuntelija Mervi Kärki. Hän kertoo tiestään koirakuuntelijaksi, jossa hänen haastavalla, mutta niin rakkaalla koirallaan Kenzolla on ollut merkittävä rooli. Lue Mervin tarina ja saat takuulla uutta uskoa, jos nyt painit koirapulmien kanssa!

Mami, I am afraid of you when you are training Kenzo...My daughter who was 9 years old says this to me in a very anxious way.  I stopped what I did for a second and then my desperation kick in again. The year is 2004 and my new dog that I had re homed for a couple of month ago was totally crazy. He didn't want to listen to me; he was totally blocked and was jumping and pulling in the lead. He was panting and yelling and his eyes were wide open and staring to everything and nothing. We were in the middle of the forest and my whole body was so angry at this dog that I could not recognize myself. I am not a person that wants to have conflicts but I had it with my dog everyday…

I did receive so many tips from people around me and I tried desperately to listen to them and do what they sad. I thought that everybody knows more than me about dogs and I was a very insecure dog owner. I did go to dog training courses and I had read every book that is on the market (I thought) however my bookshelf was very full of books about how to succeed with a dog. I read books that were especially about the breed Border collie because people had told me that when you have a border collie you need to do that and that etc… it was so much about the breed so I didn't see that it was a dog in the first place. 

I did read everywhere that a dog needs to be train and that the dogs need a lot of brain exercise. We did train Kenzo every day and as soon as it was possible I let him work with his brain. We were so afraid of letting him relax because we had got the information that  then he will be a problem dog – but he was already “so called” problem dog so what do we need to do now. Yes of course, we have not train him enough, we need to train him more and let him have more brain exercise.

I thought that if he is tired he will not run away, he will not attack our guest that is visiting us. He will not pull in the lead; he will not have separation anxiety when I leave him. He will not follow me everywhere at home etc. IF he just is train enough he will be satisfied and be a great dog.  But he still did all this but a little more stressed because his was so tired. Non stop in duty!

I felt like a very worthless dog owner… what do I do wrong?

What we didn't understand was that we gave him everyday  wrong signals. We had told him (from his way of see it.) that he was the one to take care of his pack and our lovely dog was very confused and stressed. 

He had got the job as a leader in our pack and he tried desperately to do what he knows in his dog mind was necessary. We felt desperate but I understand now that he was more desperate than us. And when he did what he thought was right he got negative response from us. He was in a very difficult situation.

He came to us as an 11 month young dog and we wanted to give him the best life and did it in a human way. From day 1 we mixed human love with human anger. He was already stressed when he came to us and this young dog could not understand why he has a new pack and probably also wondering where the old pack is… why he is not with them?

Poor little Kenzo, who lived in a world that is created by us human,  how can we expect that he would understand how to do things when we didn't use a language that he understand.

Luckily I got a book in my hands… Jan Fennell's book The Dog Listener. I read it and started to understand that this book has something important to tell me.  The most important thing was that I started so see my dog from his perspective. And I could see that Kenzo who use to be a very nervous dog started to relax when I gave him right signals.   It is not that he changes over a night – it was a process and for every day I could see that life went better and better with him. Some days there was one or two steps back – and there was always a reason and that is also a part of life. We as humans don’t have perfect day’s everyday – that is the same with your dog. The important thing is that you understand your dog – and continue to give the right signals.

It is not what the dog does – it is what YOU do when your dog do it that matters.

I was desperate with my dog and now I am so inspired – I am very grateful that I read the book The dog listener that have give me so much harmony in my dog ownership and that I also today can give other dog owners the same thing, knowledge of the dogs language.

Today 2012 it is many years ago that I had conflicts with my Kenzo…we just have great days together and he is a very valuable pack member in my pack.  My love for this dog is so deep and I have hard to think that he will not be with me whole my life, I do know that our dogs have shorter life’s than we and I will give him the best life every day as long as he is with  me. . There was a time when I almost hated him, I did not want to have him, he was to difficult for me. That was many years ago – and my daughter says:  Mami, I am afraid of YOU when you are training Kenzo … Today she say: - What would life be without our lovely Kenzo!

I did go from desperation to inspiration with Jan Fennell's method Amichien Bonding.  I was not worthless, I did just not know how to do…

A lot of inspiration to you all dog owners out there…

Mervi

Highly recommended dog Listener by Jan Fennell

Mervi with her pack

Miten kauan Amichien Bonding -metodia käytetään?

Minulle on esitetty usein kysymys, että miten kauan Amichien Bonding -metodia käytetään? Vastaus on helppo; koko koiran eliniän. Amichien Bonding -metodissa on kyse siitä, että koiran kanssa kommunikoidaan koiran ymmärtämillä signaaleilla. Miksi yhtäkkiä et kommunikoisikaan koirasi kanssa tavalla, jota koira ymmärtää?

Koiraa ei voi opettaa olemasta koira

Perustin Koirakoulu Roon (Amichien Bonding –metodiin johdatteleman koirani nimen mukaan). Koirakoulussani tulen kouluttamaan ihmisiä koirien tavoille. Opetan heitä sille samalle tielle minkä itsekin löysin. En väitä, että tuntisin nyt koirat läpikotaisin kouluttauduttuani Jan Fennell Koirakuuntelijaksi, mutta tunnen ne syyt miksi meillä ihmisillä on vaikeuksia ymmärtää koiriamme. Tähän mennessä olen asiakaskäynneillä keskustellut ihmisten kanssa muun muassa syyllisyyden tunteista koira kohtaan, kun koira joutuu olla pitkän päivän yksin kotona. Syyllisyyden tuskissa koiraa hellitään ja yriteään hyviä poissaoloa. Koirat saavat jatkuvasti epäjohdonmukaisia signaaleja asemastaan. Näiden keskusteluiden ajan koirat ovat makoilleet rauhallisina omilla pedeillään.