Rauhallista läsnäoloa

Pihalla puhaltaa tuuli niin, että talo natisee liitoksistaan. Tuntuu kuin tuuli olisi päässy taloon sisälle asti sillä patteritkin helisevät. Roosa kiertää keittössä levottomana ja soittaa koiraporttia tassuillaan kuin triangelia - nyt ei ole kaikki kunnossa, tule katsomaan mitä on meneillään. Ja minä nousen kerran jos toisenkin katsomaan mikä on hätänä. Roosa välillä haukahtelee ja Elmokin lähtee mukaan. Niinhän tiimi toimii. Kiitän haukuista ja käyn katsomassa ikkunasta, kohautan olkapäitäni. Näin kerron koirille, että myrsky siellä pauhuaa, mutta ei ole syytä huoleen. 

Roosalla on kuitenkin selviytymisvaistot niin pinnassa, että sille ei riitä, että käyn välillä katsomassa koiria. Lopulta sytytän kynttilät ja keitän teetä. Huomenna on vasta sunnuntai, päivä vailla ohjelmanumeroja, joten täällä olen istunut koirien kanssa keittiössä viidestä lähtien. Roosa vaeltaa hetken aikaa sillä itsekin vaellan keittiössä keitellen teetä ja etsien lehtiä ja muuta mukavaa viihdykettä itselleni. Kun viimein istahdan alas, Roosakin rauhoittuu. Rauhallinen läsnäoloni tarttuu Roosaan ja se pystyy viimein rentoutumaan omalle paikalleen. 

Rauhallinen läsnäolo on parasta mitä koiralle voi antaa. Koira elää vaistojensa varassa ja laumaeläimenä seuraa koko ajan muun lauman liikkeitä. Luonnossa susilauman jäsenet eivät hötkyile muuten vain paikasta toiseen. Jos liikutaan, niin silloin on tosi kyseessä. Mieti miten stressaavaa koiralle on, kun juoksemme sinne tänne ja vielä tuonne. Varsinkin kun lähdemme kotoa! Ryntäämme kotoa pois ovet paukkuen, kun herätyskello ei herättänytkään tai muuten vain jäi aika tiukille. Kun tulemme kotiin, sykkeemme käy vielä kierroksia pitkän päivän jälkeen ja sitten ryntäämme omantunnon tuskissa koiran kanssa ulos. Tätä yhtälöä tarkastellessa mielestäni ei ole mikään ihme, että koiramme oirehtivat - kukin omalla tavallaan.

Olin viime viikonloppuna Tukholmassa kuuntelemassa ja avustamassa koirakuuntelun peruskurssilla (Foundation course in Amichien Bonding), jossa kouluttajana toimi Mervi Kärki. Kurssilla ei vain sivuttu sitä miten koira toimii, vaan myös sitä miten me itse toimimme koiran kanssa. Mervi toisti kurssilaisille tärkeää lausetta "Am I happy and in control?". Olivat haasteet koiran kanssa mitä tahansa, ikävän kierteen voi katkaista sillä, että pystähtyy hetkessä ja kysyy itseltään tuon kysymyksen ennen kuin etenee. Jos haasteena koiran kanssa on räyhäämiset lenkillä ja käyt itsekin kierroksia noissa tilanteissa, ei lenkille ole syytä lähteä. Koiralla on ilman muuta päästävä ulos ja sillä tulee olla hyvä elämä, mutta koiran kanssa voi myös OLLA VAIN. Mervi pitää myös iltakursseja, joissa harjoitellaan koiran kanssa hihnakäyttäytymistä. Jos hän kokee, että koiranomistajat ja koirat käyvät kierroksia, hän opettaa omistajille rauhoittumista. Hän kehottaa omistajia vain olemaan hetken aikaa. Ei ole ollenkaan tavatonta, että hänelle esitetään tuon ohjeen jälkeen kysymys "Ai, mitä se tarkoittaa?". 

Koirakuuntelun parasta antia on ollut itselleni nimenomaan se, että olen voinut päästää irti syyllisyyden tunteista kuinka en kierrä koirieni kanssa agilityrataa joka toinen ilta tai juokse niiden kanssa lenkillä. Olen oppinut, että koirien kanssa voi todellakin ihan vain olla rennosti ja antaa niille aikaa - ja kuinka tämä on koirille kaikkein tärkeintä. Kotiin tullessamme otan koirat vuorotellen pihalle ja käyskentelemme pihalla. Pieni tyttömmekin nauttii, kun kierrämme rauhassa ja hän saa olla mukana. Maailman suloisinta oli yksi päivä kuulla takapenkiltä hoitoon ajellessamme tyttömme suusta "Roosa mun ystävä, Eippu mun ystävä. Minä itte kävellä elkillä.". Niin me ollaan tehty yhdessä rauhallisella tahdilla kuraisella kotitiellä otsalampun valossa ja kaikilla on ollut mukavaa.

Koira ei anna leikata kynsiä

Käyttäessämme Elmoa eläinlääkärissä tutkimuksissa pyysin, että he leikkaavat myös samalla Elmon kynnet, kun se oli rauhoitettu. Elmo heitti nimittäin haasteen ja alkoi murista, kun sen etutassuihin koski ihan vain tassuja pyyhittäessä. Kerroinkin tästä blogikirjoituksessani Koira ja kipu. Jätimme tuolloin tassujen pyyhkimisen ja annoimme tilanteen rauhoittua. Se oli hyvä päätös, sillä kun selvisi, että Elmolla oli korvatulehdus ja se hoidettiin pois niin tilanne rauhoittui. Nyt jälkeenpäin on käynyt kuitenkin ilmi, että Elmon murina on ollut sekä käytös- että kipupohjaista. Itse en ota murinaa enää ihmettelevin tuntein vastaan sillä tiedän nyt mistä on kysymys. Nuorimies vain testaa murinallaan paikkaansa laumassa, kun kyse on tassujen pyyhkimisestä tai kynsien leikkaamisesta. Nykyään pystyn siis leikkaamaan Elmon kynnet itse. Mainittakoon vielä, että muissa yhteyksissä murinalla oli yhteys kipuun eli esimerkiksi silloin, kun otin Elmoa pannasta kiinni läheltä kipeää korvaa.

Eläinlääkäri totesi, että moni koira on herkkä erityisesti etutassujen suhteen. Yksi syy voi olla, että koirienomistajat kumartuvat koiran yli hoitaessaan koiran tassuja. Se saattaa koirasta tuntua uhkaavalta. Kynsienleikkaaja voi olla myös epävarma otteissaan. Tässä listattuna huomionarvoisia seikkoja koiran kynsiä leikatessa:

• Päätä, että tänään leikataan vähintään yksi kynsi hyvillä mielin. Oma tunnetila tarttuu myös koiraan.
• Kutsu koira luokse. Näin annat koiralle mahdollisuuden tulla luoksesi sen omasta vapaasta tahdosta. Älä juokse koiran perässä kynsisaksien kanssa. Jollei koira tule kutsusta, kokeile myöhemmin uudelleen.
• Ota sellainen leikkausasento ettet kumarru koiran yli.
• Jos koira vetää tassua pois niin pidä kuitenkin tassusta kiinni rauhallisesti sen verran, että pystyt osoittamaan tilanteen olevan sinulla hallussa ja irrota ote, kun koira ei rimpuile. Pidä kuitenkin huoli ettei tilanteesta tule kamppailua koiran kanssa.
• Jos koira murisee, niin ota tyynesti. Pyri siihen, että et näytä koiralle tunnereaktiotasi, jotta se ei saavuta murinalla mitään. Päästä vain tassusta irti rauhallisesti ilman puheita. Ei siis torumisia. Tilanne oli vain siinä tällä kertaa.
• Pelkäävää koiraa ei kannata tyynnytellä puheella sillä siten vain koiralle vahvistuu, että tilanteessa on jotakin pelättävää. Koira rauhoittuu, kun itse olet rauhallinen ja kun et pakota koiraa pysymään paikoillaan.

Koiraa kannattaa palkita siitä, että se tulee suoraan luokse kutsuttaessa ja myös onnistuneen kynnen tai kynsien leikkaamisen jälkeen. Seuraavalla kerralla kynsien leikkaus on entistä miellyttävämpää sekä itselle tai koiralle, kun tilanteesta jää hyvä maku.

Koira pelkää ukkosta

Kesä pääsi onneksi pitkälle ennen kuin alkoi ensimmäiset ukkoset. Meidän vanhin koiramme Roosa herkkänä koirana pelkää ukkosta. Heräsin aamuyöstä siihen, että Roosa meinaa tulla seinästä läpi. Hysteeristä seinän raapimista ja edes takaisin ravaamista. Olisin niin mielelläni jatkanut nukkumista, mutta Roosa tarvitsi laumanjohtajaa paikalle.

Mitä ikinä koiran kanssa tekeekin, rauhallisuus on kaikkein tärkeintä. Hysteria ja huolestuminen tarttuvat koiraan, joten vaikka kuinka tuntisi sääliä koiraa kohtaan niin se vain pahentaa tilannetta. Siispä laitoin ilman puheita Roosan hihnaan ja aloin tiskaamaan. Parempi touhuta eikä istua ja odottaa, että ukkonen menee ohi. Jos mahdollista niin verhot kannattaa laittaa kiinni ja musiikkia soimaan. Koiran aisteja ei niin vain harhauteta, mutta näin ainakin voi peitota enimpiä ääniä ja salamoiden välkehdintöjä.

Roosa on edelleen tuossa vierelläni hihnassa. Pitämällä sen lähettyvilläni osoitan, että tilanne on minulla laumanjohtajana hallussa. Tottakai Roosa yritti ryntäillä pahimpien paukkeiden aikana, mutta vedin sen rauhallisesti takaisin vierelleni ja pidin pannasta kiinni kunnes se taas pysyi lähettyvilläni vähän rauhallisempana.


Koirat ovat persoonia kuten me ihmisetkin. Nuorempi koiramme Elmo ei pelkää ukkosta. Se yhtyi kuitenkin sen verran Roosan pelkäämiseen, että alkoi ulvomaan ennen kuin olin keittiössä missä koirat nukkuvat. Kun se näki, että tilanne on minulla hallussa niin se jatkoi makoisia uniaan kaikessa rauhassa. Rauhallisuudestaan huolimatta Elmokin tarvitsee meitä laumanjohtajikseen.

Tässä kirjoittaessani ukkonen on lakannut ja taivas kirkastunut. Ja mikä kaikkein parasta, Roosa on rauhoittunut vierelleni. Vieläkin se on varuillaan, mutta hysterian sijaan se seisoskelee ja välillä jopa makaa. Väsyneenä tulee helposti ärtyisäksi siitä, että joutuu valvomaan koiran kanssa. Tuntuu kuitenkin itsestä hyvältä, että omalla rauhallisuudella saa osoitettua koiralle, että tilanne on hallussa.

Ps. Roosalla alkaa silmät lumpsua, joten taidan itsekin mennä jatkamaan unia.