Kärsivällisyys palkitaan

Päätin kokeilla leipoa sokeritonta mustikkabanaanipiirakkaa. Lady of Vintagen blogista löytämäni ohje vaikutti herkulliselta ja juuri sopivalta tähän minun heränneeseen terveysintoiluun. Jos kerran syötän koirilleni luonnonmukaista ruokaa, niin sama pitäisi päteä myös itseänikin. Leipaisin mustikkapiirakan mielestäni täysin ohjeiden mukaisesti muuttaen mittayksiköt itselle tutuiksi desilitroiksi. Lopputulos muistutti kuitenkin enemmän palanutta pannukakkua kuin herkullista piirakkaa...

Silloin kun meillä on ollut haasteet ylimmillään koirien kanssa, niin tuo tämänpäiväinen piirakketekeleeni on hyvä kuvaamaan tuntemuksia. Mitä tästä oikein tulee? Vielä puolivuotta sitten Elmo herätti meidät keskellä yötä ulvonnallaan juuri kun olin saanut vauvamme nukkumaan. Ulvonta alkoi myös aamulla viimeistään klo 6. Voin kertoa, että oli hermoissa pitelemistä. Kuten kerroin aikaisemmassa kirjoituksessani, Lauman koossa pitäminen, luonamme kävi Koirakuuntelija Mervi Kärki Ruotsista neuvomassa, sillä hän näki ulkopuolisena monia asioita, joille omat silmämme olivat sokeita. Hän neuvoi, että on parempi olla reagoimatta Elmon yöllisiin ulvomisiin. Tiesin tuon itsekin, sillä muuten olisimme vain vahvistaneet Elmon epätoivottua käytöstä. Oli kuitenkin parempi, että joku muu valoi meihin uskoa siitä, että tilanne todella tulee rahoittumaan, kun vain jaksamme olla kärsivällisiä. 

Elmon ulvonta johtui siitä, että emme voineet pitää koiriamme koko ajan kanssamme, koska Roosa oli epävarma vauvaamme kohtaan ja halusimme pitää koirat tasa-arvoisina. Koirat olivat siis toisella puolella taloa ja me toisella puolella. Mietin monesti, että kumpi tässä on lääkärin tarpeessa. Elmo vai minä?  Elmon toinen korvahan on kuuro, joten se ulvoa huuti niin, että itsekin kuuli ja keittiössä purkit resonoi...Loppujen lopuksi ulvonnan osasyyksi vahvistui Elmon ruuansulatusongelmat ja korvatulehdus. Kaiken tämän kanssa oli pärjättävä rauhallisuudella. 

Kärsivällisyytemme on kuitenkin palkittu, sillä nykyään nukumme täydet yöunet ilman, että Elmo herättäisi meitä. Emme vahvistaneet Elmon käytöstä karjumalla sille "turpa tukkoon" ja nousimme aina vasta sitten ylös, kun se oli jo hiljaa. Kun tilanne oli pahimmillaan niin pystyimme juuri ja juuri laskemaan kymmeneen hetkinä jolloin Elmo oli hiljaa. Se ei kuitenkaan saanut meistä kerrassaan mitään irti tuolla käytöksellään. Tilannetta rauhoitti ilman muuta myös se, että tarkensimme Elmon ruokavaliota, korvatulehdus hoidettiin ja se sai B12-vitamiinipistoksia, joka on osana niin ihmisen kuin koiran hermoston toimintaa. Tästä myös kirjoituksessa Koira ja kipu.

Tiedän siis omasta kokemuksesta, että koiran kanssa toimiminen todella vaatii kärsivällisyyttä. Toivon, että tämä kirjoitus antaa voimia kaikille teille, jotka nyt koette takkuavanne koirienne kanssa. Jos koko ajan miettii, että tuleeko tästä yhtään mitään niin silloin saattaa jäädä huomaamatta pienet edistysaskeleet. Kun maltat itse rauhoittua niin voit huomata miten itseasiassa ette koko ajan jumitakaan samassa pisteessä. Meillä ensimmäiset edistysaskeleet Elmon ulvonnan suhteen olivat ihan vain ne, että Elmo jätti väliin meidän herättämisen keskellä yötä ja aamulliset ulvonnat eivät olleet enää niin hysteerisiä. Kun itse aloin rauhoittumaan niin aloin myös huomaaman erisävyjä ulvonnassa. Jos Elmolle tulisi nyt korvatulehdus tai ummetusta niin tietäisin jo paremmin erotella, että ulvooko Elmo kivusta vai toimiiko se herätyskellona meille esittäen tahtonsa, että on aika nousta ylös. Koirat opettavat koko ajan uutta. Aina se ei ole helppoa, mutta kärsivällisyys palkitaan aivan taatusti.

PS. Jos joku muuten tietää hyviä leivontaohjeita, joissa ei käytetä sokeria tai sokeria on vähän niin otan mielelläni ohjeet neuvojen kera vastaan. Pientä takapakkia tuli piirakan kanssa, mutta vielä jatkan kokeiluja :)!

Koira ei anna leikata kynsiä

Käyttäessämme Elmoa eläinlääkärissä tutkimuksissa pyysin, että he leikkaavat myös samalla Elmon kynnet, kun se oli rauhoitettu. Elmo heitti nimittäin haasteen ja alkoi murista, kun sen etutassuihin koski ihan vain tassuja pyyhittäessä. Kerroinkin tästä blogikirjoituksessani Koira ja kipu. Jätimme tuolloin tassujen pyyhkimisen ja annoimme tilanteen rauhoittua. Se oli hyvä päätös, sillä kun selvisi, että Elmolla oli korvatulehdus ja se hoidettiin pois niin tilanne rauhoittui. Nyt jälkeenpäin on käynyt kuitenkin ilmi, että Elmon murina on ollut sekä käytös- että kipupohjaista. Itse en ota murinaa enää ihmettelevin tuntein vastaan sillä tiedän nyt mistä on kysymys. Nuorimies vain testaa murinallaan paikkaansa laumassa, kun kyse on tassujen pyyhkimisestä tai kynsien leikkaamisesta. Nykyään pystyn siis leikkaamaan Elmon kynnet itse. Mainittakoon vielä, että muissa yhteyksissä murinalla oli yhteys kipuun eli esimerkiksi silloin, kun otin Elmoa pannasta kiinni läheltä kipeää korvaa.

Eläinlääkäri totesi, että moni koira on herkkä erityisesti etutassujen suhteen. Yksi syy voi olla, että koirienomistajat kumartuvat koiran yli hoitaessaan koiran tassuja. Se saattaa koirasta tuntua uhkaavalta. Kynsienleikkaaja voi olla myös epävarma otteissaan. Tässä listattuna huomionarvoisia seikkoja koiran kynsiä leikatessa:

• Päätä, että tänään leikataan vähintään yksi kynsi hyvillä mielin. Oma tunnetila tarttuu myös koiraan.
• Kutsu koira luokse. Näin annat koiralle mahdollisuuden tulla luoksesi sen omasta vapaasta tahdosta. Älä juokse koiran perässä kynsisaksien kanssa. Jollei koira tule kutsusta, kokeile myöhemmin uudelleen.
• Ota sellainen leikkausasento ettet kumarru koiran yli.
• Jos koira vetää tassua pois niin pidä kuitenkin tassusta kiinni rauhallisesti sen verran, että pystyt osoittamaan tilanteen olevan sinulla hallussa ja irrota ote, kun koira ei rimpuile. Pidä kuitenkin huoli ettei tilanteesta tule kamppailua koiran kanssa.
• Jos koira murisee, niin ota tyynesti. Pyri siihen, että et näytä koiralle tunnereaktiotasi, jotta se ei saavuta murinalla mitään. Päästä vain tassusta irti rauhallisesti ilman puheita. Ei siis torumisia. Tilanne oli vain siinä tällä kertaa.
• Pelkäävää koiraa ei kannata tyynnytellä puheella sillä siten vain koiralle vahvistuu, että tilanteessa on jotakin pelättävää. Koira rauhoittuu, kun itse olet rauhallinen ja kun et pakota koiraa pysymään paikoillaan.

Koiraa kannattaa palkita siitä, että se tulee suoraan luokse kutsuttaessa ja myös onnistuneen kynnen tai kynsien leikkaamisen jälkeen. Seuraavalla kerralla kynsien leikkaus on entistä miellyttävämpää sekä itselle tai koiralle, kun tilanteesta jää hyvä maku.