Koira ja kipu

Löysimme koirien kanssa uuden kotimme lähettyviltä mainion ulkoilupaikan. Metsässä risteili polkuja vaikka kuinka pitkälle. Tietenkin sieltä löytyi myös lätäkköjä ja ojia joita nuorin koirani Elmo suorastaan rakastaa. Aikaisemman kokemukseni mukaan dalmikset eivät juuri hypi ojissa, mutta tämä koira on poikkeus. Se suorastaan sukeltaa ojiin ja mitä mutaisempaa niin sen parempi.

Viime aikoina nuo hauskuutukset ovat vain jääneet vähemmälle, koska moinen ojissa kahlaus vaatii aina perusteellisen suihkuttelun kun tullaan kotiin. Elmo ei ole antanut koskea etutassuihinsa viimeisten kuukausien aikana. Erityisesti etutassuja nostaessa se on alkanut murisemaan. Elmolla oli haava tassussa, mutta siitä on jo pitkä, joten sekään ei oikein ole käynyt selitykseksi. Olemme miettineet päämme puhki, että mistä murina johtuu. Aikaisemmin tassujen putsaaminen ja suihkuttelu sujui aivan ongelmitta.

Teimme päätöksen, että oli syy mikä tahansa niin jätämme hetkeksi tassujen putsaamisen väliin. Elmo on seissyt vain pyyhkeen päällä, jotta pahimmat kurat ovat jääneet eteiseen. Monet ovat tätä ihmetelleet, että eikö nimenomaan pitäisi hiljalleen totuttaa Elmo tassujen pyyhkimiseen? Tai että eikö se ole nimenomaan ongelman välttelyä? Asia on kuitenkin päinvastoin. Treenaaminen kuuluu harrastuskentille. Tässä tapauksessa oli parempi, että asiasta ei tee minkäänlaista numeroa. Muutenkin suosittelen koirien kanssa kommunikoitaessa, että asioita ei lähde suurentelemaan esimerkiksi torumalla tai kauhistelemalla. Murina ei tietenkään tuntunut kivalta, mutta Elmo yritti sillä sanoa meille jotakin.

Veimme Elmon eläinlääkäriin, koska sen ulvonta on vain viime aikoina yltynyt. Keväiset tuoksutkaan eivät riittäneet enää selitykseksi tämän nuoren uroksen ulvomiseen, sillä se saattoi myös tulla vierelle ulvomaan. Käytös oli hyvin epäloogista. Elmo tutkitiin läpikotaisin. Siitä otettiin verikokeet, röntgenkuvat ja tunnusteltiin läpi koko kroppa. Tutkimuksissa selvisi, että Elmolla on korvatulehdus! Suolistokaan ei toimi sillä kunnolla. Verikokeet näyttivät, että Elmolla on B12-vitaamiinin puutos. B12-vitamiini vaikuttaa hermoston toimintaan. Ei siis ihme, että se ei pysty rauhoittumaan!

Tänään vein rapaisen Elmon suihkuun ja se nautti lämpimästä vedestä. Pyyhkiminenkin sujui aivan niin kuin ennenkin. Ei murinoita ja pälyilyä. Korvatipat ovat selvästi auttaneet. Koskaan en voi olla täysin varma asiasta, mutta uskon kuitenkin, että korvatulehdus on vaikuttanut siihen, että emme ole saaneet koskettaa sen tassuja. Laitoimme sille myös tilaukseen B12-vitamiinin puutokseen vitamiinipiikin. Vitamiinipuutoksen syy onkin hankalampi selvitettävä. Luultavasti korvatulehduskin liittyy siihen.

Koira ei näytä helpolla kipuiluaan sillä sen luonto sanoo, että heikkoutta ei sovi näyttää, jotta ei joudu ulos laumasta. Jos käytös muuttuu yhtäkkiä tai se on epäloogista niin silloin taustalla voi olla kipu. Itse listasimme eläinlääkärille kaikki mahdolliset tutkittavat asiat ja taustatiedot, jotta ulvomista ja murinaa olisi helpompi lähteä selvittämään. Lähtökohta kun oli, että sillä voi olla mikä tahansa tai sitten ei yhtään mitään. Olen tyytyväinen, että veimme sen tutkittavaksi. Nyt voimme putsata tassut normaaliin tapaan ja se tuntuu tosi hienolta! Vielä kylläkin vitamiinipuutos on täysin selvittelyn alla, mutta nyt kuitenkin tiedämme mitä selvitellä.

Kukkahattutädin toive

Toivon sydämestäni, että Suomessa opitaan kommunikoimaan koirien kanssa harmonisesti ja koiria kunnioittavasti ilman pakotteiden käyttämistä. Uskallan väittää, että näin ei tällä hetkellä ole. Törmään jatkuvasti keskusteluissa kommentteihin "Ison koiran kouluttamisessa ei kuule päähän taputtelut auta." tai että "Sitruunapanta kaulaan vaan niin kyllä hiljenee." Niin se on kulkaa monen mielestä kukkahattutätien hommaa, jos ymmärtää koiraansa ja kommunikoi sen kanssa.

Osallistuin kurssille, jossa oli monia muita nuoria naisia isojen koirien kanssa. Olin kummajainen, koska en karjunut koiralleni vaikka se ulvoi autossa. Varsinaista harrastamista ja hyvänmielen tuottamista, kun joka toinen kommentti koiralle on "Nyt prkl tottelet!". Perusta ei ole kunnossa, jos omistaja tukeutuu huutoon ja pakotteisiin saadakseen koiran hallintaan. Koiralle ei tarvitse huutaa, sitä ei tarvitse heittää lumihankeen tai rykiä ja nykiä hihnasta. Itseasiassa puhumattakin pärjää koiran kanssa!

Osallistuessani "Cesar Millan Suomeen vai ei sittenkään" -keskusteluun, kärjekkäät vastakommentoijat peräsivät, että riittääkö ymmärtäminen muka silloin, jos vastaan tulee agressiivinen keskisormea osoittava rotikka. Siinäpä se! Miksi hampaitaan näyttävää koiraa tulisi edes lähestyä? Koirahan ilmoittaa, että on epävarma tilanteesta ja suojelee itseään. Toisekseen koirat eivät haistattele tai käyttäydy muutenkaan tahallaan ilkeästi. Nehän ovat koiria, vaistojensa varassa eläviä eläimiä.

Lukiessani Cesar Millania puoltavia kommentteja tulin siihen tulokseen, että moni ilmeisesti pelkää, että koira paapotaan piloille, jos sille on ystävällinen. Koiralle pitää olla johtaja, mutta sille ei tarvitse näyttää sen paikkaa. Mistä edes juontaa ajatus, että johtajan pitäisi olla ankara? Laumanjohtajuus koiralle tarkoittaa, että koirasta pidetään huolta ja koira voi elää rauhassa tämän meidän ihmisten maailmanmenon keskellä.

Vaalit johtajuudesta

Suomessa on tällä hetkellä menossa presidentinvaalit. Äänestin itse ehdokasta joka vaikuttaa mielestäni rauhalliselta ja sanojensa takana pysyvältä. Rauhallisuus tekee johtajasta luotettavan. Niin on myös koiramaailmassa. Presidentti on virassaan kuusi vuotta, mutta koiramaailmassa laumanjohtajan asemaa kyseenalaistetaan jatkuvasti. Oletko tullut ajatelleeksi, että aina kun olet ollut pienenkin hetken erossa koirastasi koirasi esittää sinulle vastaanottoseremoniallaan kysymyksen oletko edelleen kyvykäs pitämään huolta laumasta?

Koirani syö huonekalut koska on kyllästynyt?

Usein ajatellaan, että koira yksinolemiseen liittyvät ongelmat johtuvat kyllästymisestä. Johtuuko kodin tuhoaminen kuitenkaan pelkästä ajanvietteen puuttumisesta?

Koirakuuntelija Nigel Reed kertoo eroahdistuksesta:
http://youtu.be/tRTEGO03i9c

Luontoäiti on viisas

Mitä enemmän kuuntelen koirienomistajia - ja heidän koiriaan - sitä suuremmaksi kasvavat haluni taistella luonnonmukaisuuden puolesta. 

Vanhin koirani Roosa on opettanut minulle, että koiran kanssa tulee kommunikoida koiran ymmärtämillä signaaleilla. Nuorin koirani Elmo on puolestaan herättänyt minut ajattelemaan, että koira on myös koira ruokavalion suhteen. Pentu heitti minulle haasteen ymmärtää koiran ruokavaliotarpeita syömällä omaa ulostettaan ollessaan 6kk. Pentu voi uteliaisuuttaankin leikkiä omalla ulosteellaan, mutta en pitänyt käyttäytymistä normaalina. 


Menin Eläinten luontaisterapeutti Malin Ekblomin Koiran luonnollinen ruokinta -luennolle. Ymmärsin, että koiran käyttäytymisen tarkastelu on vain toinen puoli koiran ymmärtämistä. Koira on myös ruuansulatukseltaan aivan toisenlainen kuin ihminen. Koira tarvitsee lihaa, kalaa, lihaisiluita ja siihen päälle kasviksia, hedelmiä ja marjoja. Sitä mitä saa luonnosta, ei liukuhihnalta.

Koira on viisas, kun se kuuntelee omaa kehoaan, jos jotakin on vialla. Pentuni yritti omaa ulostettaan syömällä saada takaisin ne ravinteet, jotka eivät olleet imeytyneet. Ruokavalion muuttaminen luonnonmukaiseksi on saanut pentuni kasvamaan kokoa - ja jättämään ulosteet rauhaan. Vanhimman koirani vatsanväänteet ovat jääneet pois! Luonnonmukaisen ravinnon antaminen koirille ei jää meillä kokeiluksi vaan elämäntavaksi siinä missä Amichien Bonding -metodi.


Suosittelen lukemaan Malin Ekblomin kirjan Koiran luonnollinen ruokinta.

Tutustu myös Malinin sivuihin
www.amaris.fi

Miten kauan Amichien Bonding -metodia käytetään?

Minulle on esitetty usein kysymys, että miten kauan Amichien Bonding -metodia käytetään? Vastaus on helppo; koko koiran eliniän. Amichien Bonding -metodissa on kyse siitä, että koiran kanssa kommunikoidaan koiran ymmärtämillä signaaleilla. Miksi yhtäkkiä et kommunikoisikaan koirasi kanssa tavalla, jota koira ymmärtää?

Laumanvartijakoira karkottaa karhunkin

Laumanvartijakoira karkottaa karhunkin 
(linkki artikkeliin)

Ylen uutisessa 15.11. Laumanvartijakoira karkottaa karhunkin kerrotaan maremmano-abruzzese-rotuisista vartijakoirista, jotka suojelevat maatilan pihapiiriä pedoilta. Koirien haukunta ja omistajien esimerkillinen toiminta näiden vartijakoirien kanssa on tuottanut tulosta. Pedot ovat juosseet takaisin metsään, sinne minne ne kuuluvatkin.

Oletko ajatellut koskaan, että itseasiassa kaikki koirat, kuin vain erityisesti pihaa vartioimaan hankitut koirat, varoittavat havaitsemastaan vaarasta haukunnalla?

Kun koira haukkuu havaitsemastaan vaarasta, niin sinun tehtäväsi omistajana on hoidella vaara tai osoittaa koiralle, että haukkuvaroitus oli aiheeton. Koiran näkökulmasta vaara voi olla mitä tahansa. Ovikellon soiminen on yksi tavallisimmista äänistä mihin koira reagoi. Sinun tehtäväsi on laumanjohtajana kiittää koiraa varoituksesta ja mennä ovelle, ei koiran. Koira on tehtävänsä suorittanut, kun se on ilmoittanut, että joku on tulossa.

Kaikki koirat puhuvat koiraa kokoon tai näköön katsomatta.