lauantai 4. elokuuta 2012

Koira ei anna leikata kynsiä

Käyttäessämme Elmoa eläinlääkärissä tutkimuksissa pyysin, että he leikkaavat myös samalla Elmon kynnet, kun se oli rauhoitettu. Elmo heitti nimittäin haasteen ja alkoi murista, kun sen etutassuihin koski ihan vain tassuja pyyhittäessä. Kerroinkin tästä blogikirjoituksessani Koira ja kipu. Jätimme tuolloin tassujen pyyhkimisen ja annoimme tilanteen rauhoittua. Se oli hyvä päätös, sillä kun selvisi, että Elmolla oli korvatulehdus ja se hoidettiin pois niin tilanne rauhoittui. Nyt jälkeenpäin on käynyt kuitenkin ilmi, että Elmon murina on ollut sekä käytös- että kipupohjaista. Itse en ota murinaa enää ihmettelevin tuntein vastaan sillä tiedän nyt mistä on kysymys. Nuorimies vain testaa murinallaan paikkaansa laumassa, kun kyse on tassujen pyyhkimisestä tai kynsien leikkaamisesta. Nykyään pystyn siis leikkaamaan Elmon kynnet itse. Mainittakoon vielä, että muissa yhteyksissä murinalla oli yhteys kipuun eli esimerkiksi silloin, kun otin Elmoa pannasta kiinni läheltä kipeää korvaa.

Eläinlääkäri totesi, että moni koira on herkkä erityisesti etutassujen suhteen. Yksi syy voi olla, että koirienomistajat kumartuvat koiran yli hoitaessaan koiran tassuja. Se saattaa koirasta tuntua uhkaavalta. Kynsienleikkaaja voi olla myös epävarma otteissaan. Tässä listattuna huomionarvoisia seikkoja koiran kynsiä leikatessa:

  • Päätä, että tänään leikataan vähintään yksi kynsi hyvillä mielin. Oma tunnetila tarttuu myös koiraan.
  • Kutsu koira luokse. Näin annat koiralle mahdollisuuden tulla luoksesi sen omasta vapaasta tahdosta. Älä juokse koiran perässä kynsisaksien kanssa. Jollei koira tule kutsusta, kokeile myöhemmin uudelleen.
  • Ota sellainen leikkausasento ettet kumarru koiran yli.
  • Jos koira vetää tassua pois niin pidä kuitenkin tassusta kiinni rauhallisesti sen verran, että pystyt osoittamaan tilanteen olevan sinulla hallussa ja irrota ote, kun koira ei rimpuile. Pidä kuitenkin huoli ettei tilanteesta tule kamppailua koiran kanssa.
  • Jos koira murisee, niin ota tyynesti. Pyri siihen, että et näytä koiralle tunnereaktiotasi, jotta se ei saavuta murinalla mitään. Päästä vain tassusta irti rauhallisesti ilman puheita. Ei siis torumisia. Tilanne oli vain siinä tällä kertaa.
  • Pelkäävää koiraa ei kannata tyynnytellä puheella sillä siten vain koiralle vahvistuu, että tilanteessa on jotakin pelättävää. Koira rauhoittuu, kun itse olet rauhallinen ja kun et pakota koiraa pysymään paikoillaan.
Koiraa kannattaa palkita siitä, että se tulee suoraan luokse kutsuttaessa ja myös onnistuneen kynnen tai kynsien leikkaamisen jälkeen. Seuraavalla kerralla kynsien leikkaus on entistä miellyttävämpää sekä itselle tai koiralle, kun tilanteesta jää hyvä maku.



lauantai 28. heinäkuuta 2012

Koira pelkää ukkosta

Kesä pääsi onneksi pitkälle ennen kuin alkoi ensimmäiset ukkoset. Meidän vanhin koiramme Roosa herkkänä koirana pelkää ukkosta. Heräsin aamuyöstä siihen, että Roosa meinaa tulla seinästä läpi. Hysteeristä seinän raapimista ja edes takaisin ravaamista. Olisin niin mielelläni jatkanut nukkumista, mutta Roosa tarvitsi laumanjohtajaa paikalle.

Mitä ikinä koiran kanssa tekeekin, rauhallisuus on kaikkein tärkeintä. Hysteria ja huolestuminen tarttuvat koiraan, joten vaikka kuinka tuntisi sääliä koiraa kohtaan niin se vain pahentaa tilannetta. Siispä laitoin ilman puheita Roosan hihnaan ja aloin tiskaamaan. Parempi touhuta eikä istua ja odottaa, että ukkonen menee ohi. Jos mahdollista niin verhot kannattaa laittaa kiinni ja musiikkia soimaan. Koiran aisteja ei niin vain harhauteta, mutta näin ainakin voi peitota enimpiä ääniä ja salamoiden välkehdintöjä.

Roosa on edelleen tuossa vierelläni hihnassa. Pitämällä sen lähettyvilläni osoitan, että tilanne on minulla laumanjohtajana hallussa. Tottakai Roosa yritti ryntäillä pahimpien paukkeiden aikana, mutta vedin sen rauhallisesti takaisin vierelleni ja pidin pannasta kiinni kunnes se taas pysyi lähettyvilläni vähän rauhallisempana.


Koirat ovat persoonia kuten me ihmisetkin. Nuorempi koiramme Elmo ei pelkää ukkosta. Se yhtyi kuitenkin sen verran Roosan pelkäämiseen, että alkoi ulvomaan ennen kuin olin keittiössä missä koirat nukkuvat. Kun se näki, että tilanne on minulla hallussa niin se jatkoi makoisia uniaan kaikessa rauhassa. Rauhallisuudestaan huolimatta Elmokin tarvitsee meitä laumanjohtajikseen.

Tässä kirjoittaessani ukkonen on lakannut ja taivas kirkastunut. Ja mikä kaikkein parasta, Roosa on rauhoittunut vierelleni. Vieläkin se on varuillaan, mutta hysterian sijaan se seisoskelee ja välillä jopa makaa. Väsyneenä tulee helposti ärtyisäksi siitä, että joutuu valvomaan koiran kanssa. Tuntuu kuitenkin itsestä hyvältä, että omalla rauhallisuudella saa osoitettua koiralle, että tilanne on hallussa.

Ps. Roosalla alkaa silmät lumpsua, joten taidan itsekin mennä jatkamaan unia.

perjantai 13. heinäkuuta 2012

Tappajakoirat

-Sinun ongelmasi, Pancho, on siinä, Don Quijote sanoi, että olet niin peloissasi ettet voi nähdä ja kuulla selvästi; eräs pelon seurauksia on näet se, että se harhauttaa aistit ja saa asiat näyttämään toiselta kuin ne ovat. -Miguel Cervantes

Belfastissa, Pohjois-Irlannissa, pitt-bull -tyyppinen koira nimeltä Lennox lopetettiin keskiviikkona Belfastin kaupunginvaltuuston toimesta. Lennox takavarikoitiin omistajiltaan kaksi vuotta sitten koirarotukohtaisen lain (BSL, Breed Specific Legislation) nojalla. Koiran katsottiin olevan vaarallinen rotunsa tai paremminkin ulkonäkönsä vuoksi. Ei ole olemassa edes todisteita siitä, että koira olisi koskaan purrut ketään. Perhe taisteli yli Atlantin ulottuvien tukijoukkojen avustamana kaksi vuotta saadakseen koiransa takaisin. Myös koirakouluttaja Victoria Stilwell tuomitsi Lennoxin takavarikoinnin ja lupasi ottaa koiran hoitoonsa. Perhe eli toivossa viimeiseen päivään asti. Loppujen lopuksi he eivät edes saaneet hyvästellä koiraansa.

Lennox ei ole ainut koirarotukohtaisen lain nojalla vainottu ja lopetettu koira. Koirarotukohtaisella lailla ei voida estää koirien aiheuttamia tapaturmia. Tulisi puuttua siihen miten koiria pidetään ja miten niiden kanssa toimitaan. Valitettavasti tietämättömyys koirien lajityyppillisestä käyttäymisestä ohjaa päätöksien tekoja. Media vielä lietsoo pelkoa "tappajakoira"-otsikoilla ilman vähimmäistäkään kiinnostusta korjata ihmisten virheuskomuksia. Kuinka moni ihmisistä esimerkiksi tietää, että koira toimii vaistojensa varassa ja vaaran uhatessa se joko pakenee tai jähmettyy paikoilleen ja vasta sitten jos koiralle ei anneta muita vaihtoehtoja niin se taistelee vastaan?

Suomen amerikkalaisperäisten työkoirarotujen harrastajayhdistyksen sivulla korjataan hyvin koirien vaarallisuuteen liittyviä myyttejä SATHY. Kissoillakin on tassuissaan kaksikymmentä linkkuveistä, joilla ne voivat aiheuttaa ihmiselle tai muille eläimille vammoja. Kissojen raapaisuista ei vain pidetä tilastoja, kuten koirien puremista. Syy on varmasti se, että koiraa inhimillisestään enemmän kuin kissaa ja siten koiran oletetaan käyttäytyvän ihmisen ajatuksen mukaisesti. Sitä ei voi toistaa liiaksi, että koira on koira. Vaistojensa varassa toimiva eläin. Koiraa ei voi opettaa olemasta koira, mutta me ihmiset voimme opetella kommunikoimaan koirien kanssa kielellä, jota koirat ymmärtävät.

Belfast Telegraphin uutinen Lennoxin kohtalosta Belfast Telegraph - Pitbull Lennox's plight followed throughout the world

Lennox
Lennox


torstai 5. heinäkuuta 2012

Keltainen koira - Anna tilaa!

Meillä jokaisella on oma henkilökohtainen tilamme. Sen määrittelee omat kokemukset ja tuntemukset. Toiset voivat olla vaikeuksitta pienessä hississä tai täysinäisessä bussissa ventovieraitten keskellä, kun taas toisia pelkkä ajatuskin puistattaa, koska joutuu olemaan liian lähekkäin muiden ihmisten kanssa.

Koirillakin on oma henkilökohtainen tila, jota tulee kunnoittaa. Kuten ihmisillä, koirilla on myös taustalla erilaisia kokemuksia ja jokainen koira on oma persoona erityispiirteineen. Esimerkiksi vanhin koirani Roosa tarvitsee aikaa ja varmistuksen meiltä omistajilta pystyäkseen hyväksymään uuden ihmisen tai toisen koiran. Asuessamme kaupungissa haasteellisia tilanteita oli päivittäin. Lapset saattoivat huutaa jo kaukaa "Äiti katso tuolla menee dalmatialainen!", sillä he tunnistivat rodun 101 dalmatialaista -elokuvan perusteella. Minulle tuli aina tunne, että minne voimme paeta, sillä en tiennyt silloin miten toimia epävarman koiran kanssa. Sehän lisäsi myös entisestään Roosan epävarmaa käytöstä. Tottakai olisin halunnut päästää lapset silittämään Roosaa, mutta se olisi ollut sille tukalaa. 

Olisipa siis silloin jo ollut Svenska Gula Hund -kampanja menossa, sillä olisin varmasti laittanut Roosalle keltaisen rusetin kaulaan. Kampanjan tarkoituksena on nimenomaan viestittää, että jotkut koirat tarvitsevat enemmän tilaa kuin toiset. Keltaisella nauhalla tai vaikkapa huivilla varustettuja koiria ei tule lähestyä. Omasta mielestäni kaikkein parasta olisi, kun ihmiset oppisivat tämän kampanjan myötä kunnioittamaan jokaisen koiran henkilökohtaista tilaa. Oli kyseessä oma tai toisen koira niin koiraa kannattaa aina kutsua luokse. Näin koira saa mahdollisuuden tulla luokse omasta vapaasta tahdostaan ja se voi tuntea olonsa turvalliseksi.

Lisää Svenska Gula Hund -kampanjasta eli keltaisista koirista löydät kampanjan omilta sivuilta.



tiistai 22. toukokuuta 2012

Koira ja kipu

Löysimme koirien kanssa uuden kotimme lähettyviltä mainion ulkoilupaikan. Metsässä risteili polkuja vaikka kuinka pitkälle. Tietenkin sieltä löytyi myös lätäkköjä ja ojia joita nuorin koirani Elmo suorastaan rakastaa. Aikaisemman kokemukseni mukaan dalmikset eivät juuri hypi ojissa, mutta tämä koira on poikkeus. Se suorastaan sukeltaa ojiin ja mitä mutaisempaa niin sen parempi.

Viime aikoina nuo hauskuutukset ovat vain jääneet vähemmälle, koska moinen ojissa kahlaus vaatii aina perusteellisen suihkuttelun kun tullaan kotiin. Elmo ei ole antanut koskea etutassuihinsa viimeisten kuukausien aikana. Erityisesti etutassuja nostaessa se on alkanut murisemaan. Elmolla oli haava tassussa, mutta siitä on jo pitkä, joten sekään ei oikein ole käynyt selitykseksi. Olemme miettineet päämme puhki, että mistä murina johtuu. Aikaisemmin tassujen putsaaminen ja suihkuttelu sujui aivan ongelmitta.

Teimme päätöksen, että oli syy mikä tahansa niin jätämme hetkeksi tassujen putsaamisen väliin. Elmo on seissyt vain pyyhkeen päällä, jotta pahimmat kurat ovat jääneet eteiseen. Monet ovat tätä ihmetelleet, että eikö nimenomaan pitäisi hiljalleen totuttaa Elmo tassujen pyyhkimiseen? Tai että eikö se ole nimenomaan ongelman välttelyä? Asia on kuitenkin päinvastoin. Treenaaminen kuuluu harrastuskentille. Tässä tapauksessa oli parempi, että asiasta ei tee minkäänlaista numeroa. Muutenkin suosittelen koirien kanssa kommunikoitaessa, että asioita ei lähde suurentelemaan esimerkiksi torumalla tai kauhistelemalla. Murina ei tietenkään tuntunut kivalta, mutta Elmo yritti sillä sanoa meille jotakin.

Veimme Elmon eläinlääkäriin, koska sen ulvonta on vain viime aikoina yltynyt. Keväiset tuoksutkaan eivät riittäneet enää selitykseksi tämän nuoren uroksen ulvomiseen, sillä se saattoi myös tulla vierelle ulvomaan. Käytös oli hyvin epäloogista. Elmo tutkitiin läpikotaisin. Siitä otettiin verikokeet, röntgenkuvat ja tunnusteltiin läpi koko kroppa. Tutkimuksissa selvisi, että Elmolla on korvatulehdus! Suolistokaan ei toimi sillä kunnolla. Verikokeet näyttivät, että Elmolla on B12-vitaamiinin puutos. B12-vitamiini vaikuttaa hermoston toimintaan. Ei siis ihme, että se ei pysty rauhoittumaan!

Tänään vein rapaisen Elmon suihkuun ja se nautti lämpimästä vedestä. Pyyhkiminenkin sujui aivan niin kuin ennenkin. Ei murinoita ja pälyilyä. Korvatipat ovat selvästi auttaneet. Koskaan en voi olla täysin varma asiasta, mutta uskon kuitenkin, että korvatulehdus on vaikuttanut siihen, että emme ole saaneet koskettaa sen tassuja. Laitoimme sille myös tilaukseen B12-vitamiinin puutokseen vitamiinipiikin. Vitamiinipuutoksen syy onkin hankalampi selvitettävä. Luultavasti korvatulehduskin liittyy siihen.

Koira ei näytä helpolla kipuiluaan sillä sen luonto sanoo, että heikkoutta ei sovi näyttää, jotta ei joudu ulos laumasta. Jos käytös muuttuu yhtäkkiä tai se on epäloogista niin silloin taustalla voi olla kipu. Itse listasimme eläinlääkärille kaikki mahdolliset tutkittavat asiat ja taustatiedot, jotta ulvomista ja murinaa olisi helpompi lähteä selvittämään. Lähtökohta kun oli, että sillä voi olla mikä tahansa tai sitten ei yhtään mitään. Olen tyytyväinen, että veimme sen tutkittavaksi. Nyt voimme putsata tassut normaaliin tapaan ja se tuntuu tosi hienolta! Vielä kylläkin vitamiinipuutos on täysin selvittelyn alla, mutta nyt kuitenkin tiedämme mitä selvitellä.

tiistai 3. huhtikuuta 2012

Kukkahattutädin toive

Toivon sydämestäni, että Suomessa opitaan kommunikoimaan koirien kanssa harmonisesti ja koiria kunnioittavasti ilman pakotteiden käyttämistä. Uskallan väittää, että näin ei tällä hetkellä ole. Törmään jatkuvasti keskusteluissa kommentteihin "Ison koiran kouluttamisessa ei kuule päähän taputtelut auta." tai että "Sitruunapanta kaulaan vaan niin kyllä hiljenee." Niin se on kulkaa monen mielestä kukkahattutätien hommaa, jos ymmärtää koiraansa ja kommunikoi sen kanssa.

Osallistuin kurssille, jossa oli monia muita nuoria naisia isojen koirien kanssa. Olin kummajainen, koska en karjunut koiralleni vaikka se ulvoi autossa. Varsinaista harrastamista ja hyvänmielen tuottamista, kun joka toinen kommentti koiralle on "Nyt prkl tottelet!". Perusta ei ole kunnossa, jos omistaja tukeutuu huutoon ja pakotteisiin saadakseen koiran hallintaan. Koiralle ei tarvitse huutaa, sitä ei tarvitse heittää lumihankeen tai rykiä ja nykiä hihnasta. Itseasiassa puhumattakin pärjää koiran kanssa!

Osallistuessani "Cesar Millan Suomeen vai ei sittenkään" -keskusteluun, kärjekkäät vastakommentoijat peräsivät, että riittääkö ymmärtäminen muka silloin, jos vastaan tulee agressiivinen keskisormea osoittava rotikka. Siinäpä se! Miksi hampaitaan näyttävää koiraa tulisi edes lähestyä? Koirahan ilmoittaa, että on epävarma tilanteesta ja suojelee itseään. Toisekseen koirat eivät haistattele tai käyttäydy muutenkaan tahallaan ilkeästi. Nehän ovat koiria, vaistojensa varassa eläviä eläimiä.

Lukiessani Cesar Millania puoltavia kommentteja tulin siihen tulokseen, että moni ilmeisesti pelkää, että koira paapotaan piloille, jos sille on ystävällinen. Koiralle pitää olla johtaja, mutta sille ei tarvitse näyttää sen paikkaa. Mistä edes juontaa ajatus, että johtajan pitäisi olla ankara? Laumanjohtajuus koiralle tarkoittaa, että koirasta pidetään huolta ja koira voi elää rauhassa tämän meidän ihmisten maailmanmenon keskellä.

maanantai 23. tammikuuta 2012

Vaalit johtajuudesta

Suomessa on tällä hetkellä menossa presidentinvaalit. Äänestin itse ehdokasta joka vaikuttaa mielestäni rauhalliselta ja sanojensa takana pysyvältä. Rauhallisuus tekee johtajasta luotettavan. Niin on myös koiramaailmassa. Presidentti on virassaan kuusi vuotta, mutta koiramaailmassa laumanjohtajan asemaa kyseenalaistetaan jatkuvasti. Oletko tullut ajatelleeksi, että aina kun olet ollut pienenkin hetken erossa koirastasi koirasi esittää sinulle vastaanottoseremoniallaan kysymyksen oletko edelleen kyvykäs pitämään huolta laumasta?