Koira ja uudenvuoden raketit

Kuva: facebook.com/ICAMaxiHaninge

Suomen Prismat, Citymarketit ja muut tavaratalot voisivat ottaa mallia Ruotsin Ica Maxeista, jotka eivät ole myyneet uudenvuoden raketteja lainkaan kolmena perättäisenä vuotena! Raketit ovat kyllä kauniita hetken taivaalla, mutta aiheuttavat niin turhaan tuskaa monelle eläimelle. Miten olisi vaikka rakettien sijaan paukut entistä parempaan ruokaan ja ulkotuliin uudenvuodenaattona?

Raketiton uudenvuodenaatto taitaa olla vielä vain haave, joten tässä ohjeita miten toimia raketteja pelkäävien koirien kanssa. Koirat reagoivat jokainen omalla tavallaan uudenvuoden rakettien paukkeeseen. Toiset menisivät seinistä läpi, kun taas toiset piiloutuvat sängyn alle. On myös niitä, jota haukkuvat raketeille vimmatusti. Kaikkein tärkeintä on, että me itse pysymme rauhallisena. Koiran rauhoittelu kääntyy helposti haitaksi, koska koira aistii, että nyt on todella jotakin pelottavaa käynnissä - ja alkaa pelätä entistä kovemmin. Kaikkein paras siis on, kun asiasta ei tee mitään numeroa. Pyydä myös mahdollisia kanssajuhlijoita pysymään rauhallisina ja antamaan koiran olla omissa oloissaan.

• PYSY ITSE RAUHALLISENA.
• Pyri käyttämään koira ulkona ennen kuin rakettien ampuminen alkaa eli ennen kl 18, joka on virallinen sallittu alkamisaika. Jos tiedät, että asuinalueellasi paukutellaan jo aikaisemmin niin aikaista koiran ulkona käyttämistä. Käytä koira seuraavan kerran ulkona yöllä, kun suurin osa paukuista on vaimennut. Huom. Varmista, että hihna on kunnolla kiinni, ettei koira pääse peloissaan karkaamaan.
• Laita verhot kiinni ja taustalle musiikkia. Näin rakettien pauke jää edes vähän taustalle.
• Jos koira pakenee sängyn alle tai piiloutuu jonnekin muualle niin anna sen olla piilopaikassaan. Kehota myös mahdollisia kanssajuhlijoita antamaan koiran olla rauhassa.
• Jos koira tärisee pelosta ja kulkee edestakaisin levottomana niin ota koira vierellesi hihnassa. Jos koira tempoilee hihnassa niin vedä se rauhallisesti takaisin vierellesi ja pidä pannasta kiinni kunnes koira on rauhoittunut.
• Jos koira haukkuu raketeille tauotta niin silloinkin koiran voi ottaa vierelle hihnaan rauhoittumaan. Haukkumista ei ole syytä kieltää, koska sekin vain vahvistaisi koiran raketteihin reagoimista.

Jos koirasi reagoi raketteihin jotenkin muuten kuin mitä olen listannut ohjeisiin, niin kysy ilman muuta lisävinkkejä. Autan mielelläni.

Rauhallista uudenvuodenaattoa!

Koira jouluhälinän keskellä

Jouluaatto lähestyy ja se tarkoittaa monella vierailukierrosta pyhien aikana. Blogini seuraaja kysyi minulta, että miten olisi parasta toimia koiran kanssa näiden vierailujen suhteen. Kiitos kysyjälle ajankohtaisesta kysymyksestä ja mielenkiinnosta blogiani kohtaan. Aina yhtä ilahduttavaa!

Off the Leash -sarjakuvan tekijä Rupert Fawcett on tällä jouluaiheisella sarjakuvallaan osunut naulankantaan. Koiralla ei ole mitään käsitystä siitä miksi me hääräämme iltamyöhälle tavallisesta poiketen. Jouluhössötys saattaa jopa aiheuttaa stressiä koiralle.

Off the Leash cartoon by Rupert Fawcett
www.facebook.com/OffTheLeashDailyDogCartoons

Muistatte varmasti miten olen blogikirjoituksissani maininnut, että mikä tahansa muutos voi saada koiran käytöksen muuttumaan. Joulun arkirutiinien muuttuminen juhlatunnelmiin on koiralle muutos myös. Jos koira vaikuttaa levottomalta niin kaikkein parasta on antaa koiran levätä omissa oloissaan tai rauhoittaa koiran ympäristö kaikelta hulinalta. Koiralle voi olla jopa parempi, että sitä ei ota ollenkaan mukaan joulunviettoon, sillä joillekin koirille ihmispaljous on liikaa. Koira ei ajattele, että se on jätetty kaiken mukavan ulkopuolelle, jos kylään lähdetään ilman sitä tai jos se laitetaan kotona hetkeksi toiseen huoneeseen.

Jos koiran haluaa ottaa mukaan kyläilyreissulle tai pitää kotona seurustelussa mukana niin kanssajuhlijoita on hyvä pyytää antamaan koiralle mahdollisuus vetäytyä omiin oloihin. Koiran kanssa voi seurustella, jos koira niin haluaa. Myös oman väen on aina syytä pyytää koira luokse ja jos koira tulee kerrasta tai kahdesta luoksepyynnöstä niin koiraa voi rapsutella mielin määrin. Kun koiran henkilökohtaista tilaa kunnioitetaan ja sitä ei sännättä suinpäin taputtelemaan, voi koira kokea olonsa turvalliseksi hälinästä huolimatta. Koiran henkilökohtaisesta tilasta lisää kirjoituksessa Keltainen koira anna tilaa!

Annan myös vinkiksi, että kyläilypaikkaa lähestyessä koiran kanssa voi käveleskellä pihamaalla edestakaisin, kunnes koira rauhoittuu ja sitten vasta mennä sisälle taloon. Tämä osoittaa koiralle, että kylässäkin sinä omistajana pidät siitä huolen. Kymmenen käännöstä pihalla on yhtä kuin sinun kymmenen lempeää päätöksenteon osoitusta koiralle, että sinä viet eikä koira. Koiraa voi pitää sisällä edelleen hihnassa, jos se on kovin levoton. Tästä merkkejä ovat muun muassa läähättäminen ja säntäily sinne tänne tai hyppiminen. Koira siis hihnassa vierelle ja oma mielentila rauhalliseksi, niin koirakin rauhoittuu.


Näiden ajatusten myötä stressitöntä joulun aikaa niin karvakuonoille kuin omistajillekin :)!

Jouluiloa!

"Tänä jouluna ei yhdenkään kissan tai koiran tarvitse olla nälissään. Siitä pitää huolen MUSCH, joka lahjoittaa kissan- ja koiranruokaa seitsemälle suomalaiselle hyväntekeväisyysjärjestölle, jotka asettavat etusijalle kissojemme ja koiriemme parhaan."

Näin todetaan koirien ja kissojen raakaruokia valmistavan Muschin joulukampanjassa. Haluan ilman muuta olla kampanjassa mukana, joten blogistani löytyy nyt myös Muschin Jouluiloa! -banneri.

Kiitos Musch hienosta kampanjasta ja hyvää joulua näille kaikille seitsemälle taholle (Tassutarha, Dog Force One, Vaasan Kissatalo, Koiratarha Kulkuri, Rekku Rescue, SEY, KSEY), jotka pitävät eläimistä huolta.

Kärsivällisyys palkitaan

Päätin kokeilla leipoa sokeritonta mustikkabanaanipiirakkaa. Lady of Vintagen blogista löytämäni ohje vaikutti herkulliselta ja juuri sopivalta tähän minun heränneeseen terveysintoiluun. Jos kerran syötän koirilleni luonnonmukaista ruokaa, niin sama pitäisi päteä myös itseänikin. Leipaisin mustikkapiirakan mielestäni täysin ohjeiden mukaisesti muuttaen mittayksiköt itselle tutuiksi desilitroiksi. Lopputulos muistutti kuitenkin enemmän palanutta pannukakkua kuin herkullista piirakkaa...

Silloin kun meillä on ollut haasteet ylimmillään koirien kanssa, niin tuo tämänpäiväinen piirakketekeleeni on hyvä kuvaamaan tuntemuksia. Mitä tästä oikein tulee? Vielä puolivuotta sitten Elmo herätti meidät keskellä yötä ulvonnallaan juuri kun olin saanut vauvamme nukkumaan. Ulvonta alkoi myös aamulla viimeistään klo 6. Voin kertoa, että oli hermoissa pitelemistä. Kuten kerroin aikaisemmassa kirjoituksessani, Lauman koossa pitäminen, luonamme kävi Koirakuuntelija Mervi Kärki Ruotsista neuvomassa, sillä hän näki ulkopuolisena monia asioita, joille omat silmämme olivat sokeita. Hän neuvoi, että on parempi olla reagoimatta Elmon yöllisiin ulvomisiin. Tiesin tuon itsekin, sillä muuten olisimme vain vahvistaneet Elmon epätoivottua käytöstä. Oli kuitenkin parempi, että joku muu valoi meihin uskoa siitä, että tilanne todella tulee rahoittumaan, kun vain jaksamme olla kärsivällisiä. 

Elmon ulvonta johtui siitä, että emme voineet pitää koiriamme koko ajan kanssamme, koska Roosa oli epävarma vauvaamme kohtaan ja halusimme pitää koirat tasa-arvoisina. Koirat olivat siis toisella puolella taloa ja me toisella puolella. Mietin monesti, että kumpi tässä on lääkärin tarpeessa. Elmo vai minä?  Elmon toinen korvahan on kuuro, joten se ulvoa huuti niin, että itsekin kuuli ja keittiössä purkit resonoi...Loppujen lopuksi ulvonnan osasyyksi vahvistui Elmon ruuansulatusongelmat ja korvatulehdus. Kaiken tämän kanssa oli pärjättävä rauhallisuudella. 

Kärsivällisyytemme on kuitenkin palkittu, sillä nykyään nukumme täydet yöunet ilman, että Elmo herättäisi meitä. Emme vahvistaneet Elmon käytöstä karjumalla sille "turpa tukkoon" ja nousimme aina vasta sitten ylös, kun se oli jo hiljaa. Kun tilanne oli pahimmillaan niin pystyimme juuri ja juuri laskemaan kymmeneen hetkinä jolloin Elmo oli hiljaa. Se ei kuitenkaan saanut meistä kerrassaan mitään irti tuolla käytöksellään. Tilannetta rauhoitti ilman muuta myös se, että tarkensimme Elmon ruokavaliota, korvatulehdus hoidettiin ja se sai B12-vitamiinipistoksia, joka on osana niin ihmisen kuin koiran hermoston toimintaa. Tästä myös kirjoituksessa Koira ja kipu.

Tiedän siis omasta kokemuksesta, että koiran kanssa toimiminen todella vaatii kärsivällisyyttä. Toivon, että tämä kirjoitus antaa voimia kaikille teille, jotka nyt koette takkuavanne koirienne kanssa. Jos koko ajan miettii, että tuleeko tästä yhtään mitään niin silloin saattaa jäädä huomaamatta pienet edistysaskeleet. Kun maltat itse rauhoittua niin voit huomata miten itseasiassa ette koko ajan jumitakaan samassa pisteessä. Meillä ensimmäiset edistysaskeleet Elmon ulvonnan suhteen olivat ihan vain ne, että Elmo jätti väliin meidän herättämisen keskellä yötä ja aamulliset ulvonnat eivät olleet enää niin hysteerisiä. Kun itse aloin rauhoittumaan niin aloin myös huomaaman erisävyjä ulvonnassa. Jos Elmolle tulisi nyt korvatulehdus tai ummetusta niin tietäisin jo paremmin erotella, että ulvooko Elmo kivusta vai toimiiko se herätyskellona meille esittäen tahtonsa, että on aika nousta ylös. Koirat opettavat koko ajan uutta. Aina se ei ole helppoa, mutta kärsivällisyys palkitaan aivan taatusti.

PS. Jos joku muuten tietää hyviä leivontaohjeita, joissa ei käytetä sokeria tai sokeria on vähän niin otan mielelläni ohjeet neuvojen kera vastaan. Pientä takapakkia tuli piirakan kanssa, mutta vielä jatkan kokeiluja :)!

The Dog Listener Jan Fennell - luento 4.5.2013 Helsingissä

Minulla on ilo & kunnia ilmoittaa hienoja uutisia! Koirakuuntelun ensiaskeleet otettiin Suomessa syksyllä 2010, kun Jan Fennellin poika Tony Knight oli luennoimassa Vaasassa. Nyt koirakuuntelussa otetaan askeleita eteenpäin, sillä meillä on kunnia saada vieraaksi itse koirakuuntelun äiti The Dog Listener Jan Fennell! Hän luennoi Helsingissä 4.5.2013 klo 14-18 Ravintola Pääpostissa (Mannerheiminaukio 1). Luentokieli on englanti.

Päivitys 14.12. - Liput ovat tulleet tänään myyntiin Lippupisteen (suora linkki tapahtuman sivulle).

Jos koet, että olet jo tehnyt kaikkesi koirasi kanssa, mutta vieläkin ongelmat jatkuvat  tai jos haluat ylipäätään ymmärtää koiria paremmin niin suosittelen lämpimästi osallistumaan tälle Jan Fennellin luennolle. Luento soveltuu erinomaisesti myös niille, jotka kohtaavat koiria työssään. Hänen koiria kunnoittava metodinsa soveltuu kaikille koirille ja kuka tahansa voi oppia sen avulla miten toimia yhteisymmärryksessä koiran kanssa. Takaan, että jokainen tälle neljän tunnin luennolle osallistunut lähtee kotiin mukanaan uusia ajatuksia siitä miten kommunikoida koiran kanssa.

Suosittelen luennolle osallistujia lukemaan ennen luentoa Jan Fennellin maailmanlaajuiseksi bestselleriksi yltäneen kirjan Kuuntelen koiraani. Jan Fennelille voi myös esittää kysmyksiä, joten kirjan lukeminen avittaa miettimään jo ennakoon mitä häneltä olisi mukava saada tietää lisää.

Liput The Dog Listener Jan Fennellin luennoille on oiva joululahja ihan vaikka vain itselle!

Joulupöytä on katettu

Joulu on herkuttelujen aikaa. Televisio pursuaa ruokaohjelmia ja postilaatikoon tipahtelee ruokaohjeita kinkun paistosta torttujen leivontaan. Kaupassa hyllyt notkuu konvehtirasioita ja niiden ohi on kiusallisen vaikea kulkea. Konvehtirasiasta tuleekin mieleeni ainakin suomalaisten keskuudessa vallitseva tapa. Kuka kehtaa ottaa viimeisen konvehdin? Silloinhan antaisi itsestään ahneen kuvan! Meillä liittyy ruokailuun monia muitakin tapoja, kuten kenellä on kunnia paistaa joulukinkku tai kuka onnekas sai joulupuuron mantelin. Koiralla on myös omat lainalaisuutensa ruokailuun liittyen.

Olimme ystäväni kanssa joulumarkkinoilla myymässä itse leipomiamme koirankeksejä. Samalla tuli juteltua monen koiranomistajan kanssa. Useat totesivat, että voivat kyllä ostaa testiksi yhden pussin keksejä koiralle, mutta eivät ole varmoja syökö koira niitä, kun koira on niin nirso muutenkin ruualle.

Jos koira lopettaa syömisen äkillisesti niin silloin tietenkin kannattaa varmistaa, ettei koira ole sairastunut. Muussa tapauksessa kyse on siitä, että koira pyrkii kommunikoimaan omistajille ruokailutavoillaan. Monen tarina nimittäin nirsoksi koetun koiran kohdalla yleensä jatkuu, että kyllähän koira sitten syö jos sen äärellä seisoo tai lappaa kulhoon lisää paistijauhelihaa. Kun ei yksi sortti kelpaa niin sitten tuodaan toista. Tarjoilua saattaa jatkua myös läpi päivän, sillä moni koiranomistaja jättää koiralle kulhon päiväksi lattialle varmistaakseen, että koira ei näänny nälkään.

Sanoisin, että nämä nirsoksi koetut koirat ovat paremminkin äärimmäisen fiksuja ja kouluttaneet hyvin omistajansa pitämään tarjoilusta huolen. Koiralle on ilman muuta tarjoiltava laadukasta ruokaa säännöllisesti, mutta jos koira ei syö siitä huolimatta, että täytät kulhon kuin joulupöydän niin suosittelen ottamaan stepin taaksepäin ja miettimään asiaa koiran näkökulmasta. Jos mietimme itse, että kuka kehtaa ottaa viimeisen konvehdin niin koiralle äärettömän suuri merkitys on sillä, että kuka syö ensin. Koiraa ei kuuluu houkutella syömään. Kyse ei ole koiran ruokahaluttomuudesta tai väärästä ruuasta vaan siitä että kuka vie ketä. Tarkkaile koiraasi ja voit huomata, että se viestittää sinulle myös ruuan äärellä.


Aiheesta myös Ruoka ei ole leikinasia! otsikon alla.

Nauttiiko koira lenkistä?

Kirjoitin Tottelematon remmiräyhääjä -otsikon alla siitä miten lenkillä rähjäävän koiran kanssa kannattaa katkaista huono kehä ja vapauttaa itsensä lenkille lähtemisen pakosta. Linkitin kirjoitustani Facebookissa ja kirjoitukseni herätti ihmettelyä, että miten niin lenkki on hyvä jättää väliin ja eikö se ole ongelman välttelemistä. Kaunis kiitos kaikille, jotka olette ajatuksella lukeneet blogiani. Se tuntuu mukavalta. Ymmärrän, jos kirjoitukseni herätti kysmyksiä ja avaan mielelläni lisää aihetta.

Koiran räyhääminen remmissä on yksi oire siitä, että laumanjohtajuus ei ole omistajalla ja koira pyrkii pitämään huolta omistajistaan. On syytä puuttua siis itse ongelmaan, ei vain oireeseen. Koiran näkökulmasta mikä tahansa voi olla vaara ja kohti lähestyvät muut ulkoilijat ovat monelle koiralle ongelma. Koira ei hakemalla hae konflikteja vaan mieluummin perääntyy, jos siihen on mahdollisuus. Koiramme ovat kuitenkin hihnassa, joten perääntymismahdollisuudet ovat huonot ja jos vaara lähenee ja lähenee niin koiralle ei jää muuta mahdollisuutta kuin taistella vastaan. Me laumanjohtajina voimme kuitenkin helpottaa koiran oloa ja kääntyä pois. Eihän susilauman alfaparikaan vie laumaansa tieten tahtoen kohti vaanivaa uhkaa. Alfapari tekee kaikkensa suojellakseen laumaansa. Miksi käyttää energiaa taisteluun, jos konfliktin voi välttää?  Meidän ihmisten näkökulmasta tämä voi kuulostaa ongelman välttelyltä, mutta jos haluamme lähentää suhdettamme koiriimme niin meidän tulee opetella ajattelemaan asioita koiran näkökulmasta.

Mieti aina lähtiessäsi viemään koiraa ulos, että voitko tuntea olosi varmaksi. Onko koira hallussasi ja sujuuko lenkit hyvillä mielin? Jos koira käy kierroksia jo astuessa kotiovesta ulos tai ei edes tule luoksesi, kun kutsut sitä ulos lähtiessä, niin silloin suosittelen vahvistamaan laumanjohtajuutta turvallisissa kotiympyröissä. Kuuntele koiraasi, että mitä se yrittää sanoa sinulle, kun seisot lenkkivaatteet yllä eteisessä. Koiran hyppinen voi vaikuttaa innostukselta, mutta itseasiassa se on monesti kiihtymystä siitä, että lähdetään ulkomaailmaan, joka on vaaroja täynnä. Lenkki ei ole silloin koiralle nautinto vaan stressaava hetki. Lenkille ei siis tarvitse lähteä vaan koiran kanssa on hyvä lähentää ensin suhdetta ja osoittaa koiralle muilla keinoin, että sen ei tarvitse huolehtia omistajista.

Liitän mukaan Youtube-videon, jossa Jan Fennellin inspiroima koirakouluttaja Nigel Reed näyttää esimerkkiä siitä mitä koiran kanssa voi tehdä kotona, jotta koiran ajatusmaailma saadaan muuttumaan niin, että sen ei tarvitse huolehtia omistajastaan. Video on viitteellinen ja jos haluat tarkempia ohjeita niin autan mielelläni.

Tottelematon remmiräyhääjä?

Luulin aikaisemmin, että riittää jos koira osaa nätisti käskystä "istu, maahan, istu, maahan...", odottaa rauhassa ruokaansa ja kulkee meidän perästä ovista. Teimme kaiken tuon, mutta silti Roosa räyhäsi remmissä ja asiat meni vain mutkalle koko ajan enemmän ja enemmän. Ajattelin tuolloin, että räyhääminen on tottelemattomuutta ja että minä olen huono koiranomistaja, kun koirani käyttäytyy sillä tavalla. Ai, että minua hävetti Roosan riekkuminen. Tuntui kuin jokainen vastaantulija olisi tuominnut minut koirani kanssa pitkillä katseillaan. Kerroinkin aivan ensimmäisessä blogikirjoituksessani Rakas vaiva ja vastus miten epätoivo valtasi minut tuolloin ja olisin mielelläni muuttanut koirani kanssa syvälle metsään.

Yritin hakea apua. Sain neuvoksi eräältä niin sanotulta "expertiltä" hyvin koiraa kunnoittamattoman katalan neuvon: "Jos koira räyhää niin rykäise hihnasta koiraa niin, että varmasti tuntuu, vähän niin kuin raipalla, ja sitten ikäänkuin hyökkää itse oman koirasi päälle." Kerrassaan katkera ohje ja ikäväkseni täytyy todeta, että noita ohjeita tämä "expertti" taitaa vieläkin jaella. Älkää missään tapauksessa menkö edes kokeilemaan. Tutustuessani Jan Fennellin Amichien Bonding -metodiin, minulle valkeni, että Roosa pyrkii suojelemaan meitä. Kaikki se tempoilu hihnassa oli sitä, että Roosa yritti kynsin ja välillä hampainkin pitää meistä huolta. Kyse ei ollutkaan tottelemattomuudesta vaan suunnattomasta stressistä! Asuimme kaupungissa ja ihmisiä koirineen tuli jatkuvasti vastaan. Roosa myös luki minun epävarmuuttani ja suojeli loppujen lopuksi minua myös ihan vain ihmisiltäkin ilman koiria. Että jos nyt sitten ajattelee tuota saamani ohjetta niin käytännössä olisin ollut yksi uhka lisää Roosalle, jos olisin raippaisut sitä remmillä ja hyökännyt kohti. Turha olisi ollut ihmetellä, jos Roosa olisi ensin hoidellut vastaantulevan uhan ja sitten vielä siinä sekamelskassa napsaissut minua.

Jos laumanjohtajuus on koiralla niin koira on kuin pienen lapsen äiti tai isä, joka tekee kaikkensa taatakseen lastensa turvallisuuden. Äidit ja isät juoksisivat vaikka yli tulisten kivien, jos lapsi olisi vaarassa tipahtaa kallion kielekkeeltä. Koirat elävät meidän ihmisten menossa mukana ja niiden näkökulmasta vaaroja on kaikkialla. Koiran persoonallisuudesta ja aikaisemmista kokemuksista riippuen jo kohti lentävä muovipussikin voi olla uhka. Siis aivan mikä tahansa. Voimme vain kuvitella sitä stressin määrä mitä koiralla on sen pyrkiessään hoitaa laumanjohtajan tehtävää maailmassa, joka on koiran näkökulmasta usein hyvin turvaton.

Jotta koiramme voisivat elää stressitöntä elämää, meidän tulee osoittaa koiralle, että sen ei tarvitse huolehtia meistä vaan me huolehdimme siitä. Kovin monesti kuulee, että koiraa kannattaa siedättää tottumaan asioihin, joita se pelkää. Itse olisin siedättämisen kanssa hyvin varovainen, sillä saatamme vahingossa vain vahvistaa koiran pelkoa entisestään. Annankin vinkiksi, että koiraa ei kannata viedä kohti sellaisia asioita mitä se pelkää vaan kääntyä pois. Näin me koiranomistajina osoitamme koirillemme, että emme vie niitä sellaisiin tilanteisiin mitä koira ei pysty käsittelemään ja mitkä tuottavat sille suunnatonta pelkoa. Usein itsekin jännitämme noita samoja tilanteita, joten kääntyminen poispäin on tapa katkaista huono kehä. Vapauta myös itsesi ja koirasi lenkille lähtemisen pakosta ja ajattele, että lenkille saa mennä, jos se tuntuu hyvältä. Koiran kanssa voi tehdä paljon muutakin kuin kiertää katuja kävellen. Sehän on oikeastaan vain tapa.

Herkkä koiranomistaja ja kovapäinen koira

"Sinulla on nuori isorotuinen koira ja siitä tulee kovapäinen. Komenna kovemmalla äänellä." Näin minulle sanoi eräs koirakouluttaja Roosan ollessa noin vuoden ikäinen. Totta, minulla ei ole megafonin kaltaista vahvaa ääntä. Ohje tuntui kuitenkin minusta kovin luonnottomalta. Koirahan kuulee noin neljä kertaa paremmin kuin ihminen.  Jos koira pystyy erottamaan kuuloaistin perusteella hyönteisen monen senttimetrin syvyydestä maan alta, niin miksi minun pitäisi alkaa kailottamaan koiralleni?

Koirakuuntelun äiti, Jan Fennell kirjoittaa kirjassaan Koiran seitsemän ikää siitä miten äänet kiihdyttävät koiria (s.79). Eihän tuo ole mikään ihme. Fennell jatkaa samaisessa kirjassa, että koirat itseasiassa nauttivat hiljaisesta elämästä, koska siihen ei liity outoja eikä uhkaavia ääniä. Jälleen miksi minun pitäisi korottaa hentoista ääntäni?

"Kovapäinen koira ja herkkä omistaja tietävät vaikeuksia." Näinkin olen kuullut sanottavan. Herkkyys tässä toteamuksessa nähdään ilmiselvästi heikkoutena. Elaine Aron on tutkinut herkkiä ihmisiä ja hänen mukaansa herkät ihmiset muun muassa aistivat ympäristönsä muita poikkeuksellisen tarkemmin. Kyse on eräänlaisesta selviytymisstrategiasta, jolloin ihminen tutkailee tilannetta ennen kuin toimii. Kyse ei ole siis siitä etteikö herkkä ihminen saisi asioita tapahtumaan. Omasta kokemuksestani voin todeta, että koiran kanssa toimiessa herkkä ote on paremminkin vahvuus, sillä koiraa tulee osata lukea - kuunnella. Koiran kanssa pääsee tuloksiin, kun toimii harkitusti ja johdonmukaisesti. On yhdentekevää onko ihmisenä extrovertti vai introvertti. Koira ymmärtää hiljaisia signaaleja eli hienovaraisia eleitä ja herkälle ihmiselle se on täysin luontaista.

"Kovapäinen koira" on mielestäni myös ihmisten puheessa vääntynyt määritelmä ja sillä tarkoitettaneen koiraa, jonka käyttäytymistä ihmiset eivät ymmärrä. Koira käyttäytyy eri tilanteissa eri tavalla, joten koiraa ei voi laittaa yhden määritelmän sisälle vain sen vuoksi, että se esittää normaalia enemmän kysymyksiä hakien vastausta siihen, että onko todella niin, että hän on se joka johtaa laumaa. Kokeilin googlettaa mitä kaikkea löytyy hakusanalla "kovapäinen koira" ja yksi hakutuloksista oli Kaksplussan keskustelupalstalla heitetty kommentti "Kovapäinen koira, mitä sellaisen kanssa tehdään. Komentaminen ei auta ja lyödä ei saa?". Niin, kuten edellä totesin, koirat rakastavat rauhaa ja avainasemassa koiran kanssa yhteyden löytämiseen ovat hiljaiset signaalit. Huutaminen ja tempominen kannattaa unohtaa. Siinä ei saa kuin kurkkunsa käheäksi ja oman olon kurjaksi.

Ihmisen tai koiran perusluonteenpiirteiden perusteella ei siis mielestäni voida tuomita löytääkö omistaja koiraansa yhteyttä vai ei. Kyse on paremminkin taidosta kommunikoida oikealla tavalla koiran kanssa. Jos olet kadottanut yhteyden koiraasi, suosittelen laittamaan aistit uudelle taajuudelle ja tarkastelemaan maailmaa koiran silmin. Ja kyllä siihen tarvitaan herkkyyttä, jota meistä jokaisesta taitaa loppujen lopuksi löytyä jonkin verran!

From Desperation to inspiration - By The Dog Listener Mervi Kärki

Tällä viikolla minulla on kunnia saada blogivieraakseni Ruotsin ensimmäinen koirakuuntelija Mervi Kärki. Hän kertoo tiestään koirakuuntelijaksi, jossa hänen haastavalla, mutta niin rakkaalla koirallaan Kenzolla on ollut merkittävä rooli. Lue Mervin tarina ja saat takuulla uutta uskoa, jos nyt painit koirapulmien kanssa!

Mami, I am afraid of you when you are training Kenzo...My daughter who was 9 years old says this to me in a very anxious way.  I stopped what I did for a second and then my desperation kick in again. The year is 2004 and my new dog that I had re homed for a couple of month ago was totally crazy. He didn't want to listen to me; he was totally blocked and was jumping and pulling in the lead. He was panting and yelling and his eyes were wide open and staring to everything and nothing. We were in the middle of the forest and my whole body was so angry at this dog that I could not recognize myself. I am not a person that wants to have conflicts but I had it with my dog everyday…

I did receive so many tips from people around me and I tried desperately to listen to them and do what they sad. I thought that everybody knows more than me about dogs and I was a very insecure dog owner. I did go to dog training courses and I had read every book that is on the market (I thought) however my bookshelf was very full of books about how to succeed with a dog. I read books that were especially about the breed Border collie because people had told me that when you have a border collie you need to do that and that etc… it was so much about the breed so I didn't see that it was a dog in the first place. 

I did read everywhere that a dog needs to be train and that the dogs need a lot of brain exercise. We did train Kenzo every day and as soon as it was possible I let him work with his brain. We were so afraid of letting him relax because we had got the information that  then he will be a problem dog – but he was already “so called” problem dog so what do we need to do now. Yes of course, we have not train him enough, we need to train him more and let him have more brain exercise.

I thought that if he is tired he will not run away, he will not attack our guest that is visiting us. He will not pull in the lead; he will not have separation anxiety when I leave him. He will not follow me everywhere at home etc. IF he just is train enough he will be satisfied and be a great dog.  But he still did all this but a little more stressed because his was so tired. Non stop in duty!

I felt like a very worthless dog owner… what do I do wrong?

What we didn't understand was that we gave him everyday  wrong signals. We had told him (from his way of see it.) that he was the one to take care of his pack and our lovely dog was very confused and stressed. 

He had got the job as a leader in our pack and he tried desperately to do what he knows in his dog mind was necessary. We felt desperate but I understand now that he was more desperate than us. And when he did what he thought was right he got negative response from us. He was in a very difficult situation.

He came to us as an 11 month young dog and we wanted to give him the best life and did it in a human way. From day 1 we mixed human love with human anger. He was already stressed when he came to us and this young dog could not understand why he has a new pack and probably also wondering where the old pack is… why he is not with them?

Poor little Kenzo, who lived in a world that is created by us human,  how can we expect that he would understand how to do things when we didn't use a language that he understand.

Luckily I got a book in my hands… Jan Fennell's book The Dog Listener. I read it and started to understand that this book has something important to tell me.  The most important thing was that I started so see my dog from his perspective. And I could see that Kenzo who use to be a very nervous dog started to relax when I gave him right signals.   It is not that he changes over a night – it was a process and for every day I could see that life went better and better with him. Some days there was one or two steps back – and there was always a reason and that is also a part of life. We as humans don’t have perfect day’s everyday – that is the same with your dog. The important thing is that you understand your dog – and continue to give the right signals.

It is not what the dog does – it is what YOU do when your dog do it that matters.

I was desperate with my dog and now I am so inspired – I am very grateful that I read the book The dog listener that have give me so much harmony in my dog ownership and that I also today can give other dog owners the same thing, knowledge of the dogs language.

Today 2012 it is many years ago that I had conflicts with my Kenzo…we just have great days together and he is a very valuable pack member in my pack.  My love for this dog is so deep and I have hard to think that he will not be with me whole my life, I do know that our dogs have shorter life’s than we and I will give him the best life every day as long as he is with  me. . There was a time when I almost hated him, I did not want to have him, he was to difficult for me. That was many years ago – and my daughter says:  Mami, I am afraid of YOU when you are training Kenzo … Today she say: - What would life be without our lovely Kenzo!

I did go from desperation to inspiration with Jan Fennell's method Amichien Bonding.  I was not worthless, I did just not know how to do…

A lot of inspiration to you all dog owners out there…

Mervi

Highly recommended dog Listener by Jan Fennell

Mervi with her pack

Why do I have dogs? By Tony Knight

Jan Fennellin poika, koirakuuntelija Tony Knight lupautui toimimaan blogissani vierailijakirjoittajana. Hän kertoo miksi hänellä on koiria ja miksi hän rakastaa olla koirakuuntelija. 

I guess it was always inevitable that I would be a dog owner as an adult. For as long as I can remember,

dogs have always been an important part of the family. My mum Jan Fennell used to breed and show English Springers (she occasionally ventured into the world of other breeds like German Shepherds, Beagles and Pointers) but the spaniels were always the favourite. 

My first dog as a child was Sandy, a gorgeous dark orange and white Cocker Spaniel. She was that little bit smaller than all the other cockers, so right up until she passed away in her teens she was always mistaken for a puppy. She used to sleep on (or mostly under) my bed at night. She was very timid and would even squeal while going to the toilet. I used to think she was a weakling until one time she accidentally ripped one of her claws out. Blood was everywhere and she didn’t flinch. I don’t think I would have done the same…

I currently have two Springers of completely different personalities. In fact, their birthdays accurately have a lot to say about them. Kez was born on Valentine’s Day, and nobody loves a cuddle like him. He loves nothing more than being adored, and will snort like a cat purrs when he gets a fuss. Pru, his daughter, was born on Hallowe’en. That’s all I am saying…I love them both to pieces and together we have had many adventures together. They both have Pet Passports as I live in France, and due to my work as a tutor of Amichien Bonding sometimes they have been as well travelled as me. 

What I love about being a Dog Listener is being to tell people that my own dogs ask me questions all the time, but I am able to give them the right answers when they do. It also means that they can trust me with the decisions in the big, wide world. Thanks to their passports, that is sometimes very big and very wide…

The Dog Listener Tony Knight

Tony & his dogs

Ps. Suunnittelemme Tony Knightin ja kollegani koirakuuntelija Mari Koskisen kanssa Tonyn luentoa järjestettäväksi Helsingissä keväällä 2013!

Lauman koossa pitäminen

"Annetaan hyvään kotiin 2-vuotias uhmaikäinen lapsi pitovaikeuksien vuoksi. Kiire."

Facebookissa pyöri jokin aika sitten teksti, jossa verrattiin 2-vuotiasta lasta nuoreen koiraan. Tekstissä kärjistetysti esitettiin, että mitä jos laittaisit pienen lapsen pois sen ollessa hankala samalla tavalla kuin moni luopuu koirasta. Tällä haettiin sitä, että kovin moni luopuu koirasta heppoisin perustein. Se on ihan totta, että harmillisen moni luopuu koirastaan. Palstat ovat täynnä ilmoituksia, joissa haetaan uutta kotia teini-ikäiselle ja useimmiten vielä isokokoiselle koiralle. Asiaa on kuitenkin hyvä tarkastella lähemmin ennen kuin tuomitsee koirasta luopuvan perheen.

Meidän perheessä on viimeisen vuoden ajan tehty lujasti töitä, että laumamme pysyy koossa. Vanhin koiramme Roosa ei sulattanut heti sitä, että laumaamme tuli uusi jäsen, pieni esikoistyttömme. Tullessani laitokselta pieni nyytti sylissä, Roosa hypähti haukkuen minua kohti ikään kuin käskien viedä vauva sinne mistä se oli tullutkin. Minä puolestaan olin hormonihuuruissa ja leijonaemon lailla aloin suojella lastani. Roosa ei käyttäytynyt agressiivisesti, mutta se oli hyvin varauksellinen vauvaa kohtaan. Meni kuukausia ennen kuin olimme edes samassa tilassa vauvan ja Roosan kanssa. Voitte vain kuvitella kuinka paljon vuodatin kyyneleitä, koska pelkäsin, että menetän Roosan.

Vaikka itse tiedän koirista paljon niin tarvitsin ulkopuolista apua, koska olin niin väsynyt ja sokea koko tilanteelle. Luonamme kävi Ruotsista koirakuuntelija Mervi Kärki aukaisemassa silmäni. Roosa oli koko ajan lukenut minusta, että en ole täysissä voimissani ja se oli ottanut ohjat käsiinsä. Tarvittiin siis minun päätös, että laumamme tulee pysymään koossa. Aina kun olin koirien ja vauvan kanssa samassa tilassa, ryhdistäydyin yövalvomisten tuottamasta univelasta huolimatta ja osoitin koirille lempeästi, mutta itsevarmasti olevani edelleen laumanjohtaja. Jos Roosa haukkui vauvaa kohti niin ohjasin sen aina portin taakse ilman puheita. Näin osoitin Roosalle, että se joutuu heti laumasta ulos, jos käyttäytyy sopimattomasti. Askel askeleelta lähdin rakentamaan luottamusta Roosaan vauvan suhteen.

Nyt kun olen itse rauhoittunut niin Roosakin on huomattavasti rauhallisempi vauvan seurassa. Alkuaikoina Roosa luki minun jokaista elettä ja jos ryntäsin suojelemaan vauvaani niin Roosa katsoi tilanteessa olevan jotakin uhkaavaa. Kun pelissä on oma rakas pieni vauva ja omat rakkaat koirat niin on todella vaikeaa välttyä tunnekuohuilta. Samalla tavalla kuin ihmissuhteet elävät niin elävät myös suhteemme koiriin. Jos joskus olen tuominnut koirastaan luopuvan perheen, niin en tule tuomitsemaan jatkossa. Tiedän nyt miten vaikeaa voi olla sovittaa yhteen perheen koirat ja pieni vauva. Joskus voi olla yksinkertaisesti kaikkien kannalta parasta, että koira sijoitetaan uudelleen. Tärkeintä on, että sekä ihmisten että koirien hyvinvoinnista huolehditaan ja koiran uudelleen sijoittaminen tehdään harkitusti. Olen itse onnellisessa asemassa, kun olen saanut omien tietojeni lisäksi vielä tukea ja kannustusta lauman koossa pitämiseen.

Minä & muruni

Ps. Älkää uskoko kauhutarinoita siitä miten koira on purrut pientä lasta. Se saa vain aikaan huonon kehän ja negatiivisen latauksen koiria kohtaan. Koira ei ole yhtä kuin uhka lapselle. Jos ongelmia syntyy niin apua voi kysyä myös minulta. 

Ruoka ei ole leikinasia!

 Monesti kuulee sanottavan, että koira kunnioittaa omistajaansa, jos se antaa viedä  kesken syömisen ruokakupin pois. Mieti, jos tämä sama tehtäisiin sinulle? Antaisitko viedä lautasen pois? En tiedä mistä moinen uskomus on tullut, sillä ruuan kanssa ei ole koiran kanssa leikkimistä. Ruoka on yksi olennainen tekijä kommunikoitaessa koiran kanssa ja osoitettaessa koiralle laumanjohtajuutta. Me ihmiset voimme astella jääkaapille, mutta koira ei tiedä koska se saa ruokansa, joten ruoka on hyvin tärkeä elementti koirille. Ruuan saatavuushan takaa elossapysymisen!

Nuorin koirani Elmo kasvattaa vielä massaa ympärilleen ja söisi kaikki mitä vain annetaan. Kuten olen kirjoittanut aikaisemmissa teksteissä, on Elmolla ollut myös ongelmia ruuansulatuksen kanssa ja vajausta B12-vitamiinista. Nämä seikat tekevät ruuasta entistä tärkeämmän Elmolle.

Tänään Elmo esitti ruuan äärellä suuren kysymyksen, mutta onneksi tiesin miten toimia sen kanssa. Hain koirat aitauksesta sisälle ja otin ruuat sulamaan koirille. Molemmat koirat kärkkyivät ruokaa nälissään, mutta aloin valmistaa ruokaa sitten kun olin muut hommat hoitanut - silloin kun minulle sopi. Kun aloin valmistella ruokaa niin koirat tulivat heti äärelle, joten niitä ei tarvinnut huudella paikalle. Laitoin ruuat kulhoon ja siirryin hetkeksi pois työpöydän äärestä hakeakseni talouspaperia. Elmo siirtyi kulhojen luo ja alkoi murista Roosalle osoittaen, että ruuat ovat hänen.

Ei ei, ajattelin minä ja osoitin puolestani Elmolle, että ruuat ovat vielä minun ja kumpikaan koira ei saa niihin vielä koskea. Olenhan laumanjohtaja! Siirsin Elmon tyynesti ilman puheita tai katseita koiraportin toiselle puolelle. Laitoin ruuat valmiiksi, otin keksin palan, söin sen ja annoin ruuan Roosalle ja lähdin pois, että Roosa sai syödä rauhassa. Vahvistaakseni asemaani laumanjohtajana käytin eleruokintaa. Viestini etenkin Elmolle oli hyvin selkeä: minä syön ensin ja sitten vasta on teidän vuoro. Elmolle annoin ruuan portin toisella puolella ja tein myös sille eleruokinnan. Nautin keksin palastani ja Elmolle meni perille, että se saa ruokansa kun on rauhoittunut. Hienosti nuorimies rauhoittuikin istumaan vierelleni. Kun koirat olivat syöneet, poimin kulhot pois. Koko tänä aikana käytin ainoastaan hiljaisia signaaleja ja koirat rauhoittuivat nopeasti.

Amichien Bonding -kurssi Tukholmassa

FOUNDATION COURSE in AMICHIEN©BONDING, SWEDEN

Aika: 3.-4. marraskuuta 2012

Paikka: Tukholma (Täby)

Kouluttaja: Mervi Kärki (Highly Recommended Dog Listener) sekä Jan Fennellin tytär Ellie Rawlings

Kurssikieli: Englanti

Hinta: SEK 5.800,- (sis. alv)

Ilmoittautumiset:  Mervi Kärki +46-709-78 61 00, hundinspiration@gmail.com. Yhteydenotot englanniksi tai ruotsiksi. Katso myös www.hundinspiration.se.

Huom. Ennen kurssille ilmoittautumista tulee osallistujien lukea Jan Fennellin ensimmäinen kirja Kuuntelen Koiraani.

Paikallinen yhteyshenkilö: Koirakuuntelija Maarit Kallio, koirakouluroo@gmail.com

Lisätietoa kurssista myös Jan Fennellin sivuilla www.janfennellthedoglistener.com

AMICHIEN BONDING

Jan Fennellin koulutusmenetelmässä avaintekijänä on lempeä ja johdonmukainen laumanjohtajuus – sen saavuttaminen ja säilyttäminen joka tilanteessa. Menetelmä perustuu siihen, että kommunikoit koiran kanssa sen omalla kielellä, koiran kielellä, ja näin voit luoda hyvä luottamukseen perustuva suhde koirasi kanssa. Menetelmässä ei käytetä mitään pakkokeinoja tai rangaistuksia vaan koiralle luontaisia ja positiivisia tapoja omaksua uusia asioita. Amichien Bonding sopii kaikenlaisille koirille, niin tavallisille kotikoirille kuin aktiiviharrastajillekin, sekä opas-, pelastus-, vartio- tai poliisikoirillekin.

KURSSIN KUVAUS

Tämän peruskurssin tavoitteena on luoda osallistujille syvällinen ymmärrys koiran käyttäytymisestä. Saat kurssilta myös käytännön työkaluja, joilla onnistut muuttamaan koiran käyttäytymistä positiivisesti ja joiden avulla koira haluaa työskennellä kanssasi omasta vapaasta tahdostaan, ilman pakkoa tai voimakeinoja.

Kurssilla käsitellään koiran psykologiaa, käyttäytymismalleja, vaistoja ja arvoja. Opit kuinka em. asioiden sisäistäminen auttaa sinua muuttamaan koiran ongelmakäyttäytymistä koiraa kunnioittavalla tavalla. Kaikki Amichien Bondingin osa-alueet esitellään havainnollisesti ja löydetään käytännön esimerkkien ja keskustelun avulla ratkaisuja yleisimpiin koiraongelmiin. Kurssi on hyödyllinen kaikille koiranomistajille ja koirien kanssa työtä tekeville ammattilaisille. Saat todistuksen kurssin suorittamisesta - ja ennen kaikkea opit arvostamaan ihmisen parasta ystävää ihan uudella tavalla!

PS. Jos olet kiinnostunut syventämään taitojasi peruskurssin jälkeen, voit osallistua myöhemmin jatkokurssille (Advanced Course), jonka jälkeen sinulla on mahdollisuus tulla sertifioiduksi Koirakuuntelijaksi ja voit käyttää oppimiasi taitoja monissa eri ammateissa: koirahoitolassa, kennelissä, eläinlääkäriasemalla, eläinkaupassa, kotikonsultaatioissa jne.  

Eroon eroahdistuksesta

Hankimme toisen koiramme Elmon pari vuotta sitten. Jännitimme miten saamme koirat sopeutumaan toisiinsa, sillä Roosalle toisten koirien kohtaaminen on haasteellista. Päätimme kuitenkin, että Elmo tulee osaksi omaa laumaamme ja Amichien Bonding -signaaleja käyttämällä osoitamme, että me huolehdimme myös uudesta laumanjäsenestä. Alku jännitysten (lähinnä itse jännitimme!) kaikki alkoi sujua todella hienosti. Elmo olisi halunnut olla Roosan kyljessä ja hakea Roosasta turvaa, mutta Roosa ilmoitti rouvamaisella murahduksellaan, että iholle ei ole tulemista jos hän ei itse niin halua. Hiljalleen Roosa kuitenkin alkoi suopua ja koirat alkoivat makoilla lähempänä toisiaan ja haastamaan toisiaan leikkiin. Pystyimme myös jättämään koirat kahden kesken ilman pelkoa, että ne tekisivät toisilleen jotakin. Isoksi ongelmaksi kuitenkin muodostui jättää koirat työpäivän ajaksi kahdestaan kotiin.

Roosa otti paineita Elmo-pennun kanssa kahdestaan jäämisestä ja koki eroahdistusta, vaikka Roosan oli pystynyt jättämään ennen Elmoa ongelmitta kotiin. Elmo taas kaikessa pentumaisuudessaan iski terävät naskalihampaansa mihin milloinkin ja koki myös eroahdistusta, koska vanhempikin koira oli ahdistunut yksinolosta. Elmo kasvoi kokoa ja samoin tuhot, jotka odottivat kotona. Kotoa ei ollut kiva lähteä, eikä kotiin ollut kiva tulla, koska siellä odotti aina jotakin siivottavaa.

Mikä tahansa muutos saattaa vaikuttaa koiran käytökseen. Onneksi tiedostimme tämän ja päätimme näyttää koirille entistä selvemmin, että me pidämme huolta laumasta Amichien Bonding -signaaleja käyttäen. Kiinnittimme huomiota Amichien Bonding -metodin neljään avainalueeseen ja niistä erityisesti jälleennäkemiseen. Teimme elelähtöjä eli piipahdimme korkeintaan ulko-oven takana ja tulimme takaisin ennen kuin koirat kävivät kierroksia. Emme ottaneet koiriin konktakia lähtiessä emmekä tullessa. Ei puhelua, ei katseita koiriin. Sama juttu, kun lähdimme oikeasti hetkeksi aikaa pois kotoa. Tarkistimme myös omaa pulssiamme yrittäen olla mahdollisimman rauhallisia, kun teimme lähtöä. Kotiin tultaessa emme toruneet koiria tuhoista, vaikka kuinka olisi harmittanut ja itkettänyt sulloa jälleen kerran sohvan vanutäytteitä rikkinäisten tyynyjen sisuksiin.

Tämä tuntui aika ajoin järjettömältä, mutta uskoimme siihen mitä teimme. Voin vakuuttaa, että tuo kaikki on ollut vaivan arvoista! Nykyään voimme jättää koirat hyvillä mielin kotiin ilman pelkoa, että taas ne ovat tuhonneet jotakin. Koirat saattavat ulvahtaa peräämme, mutta emme kiinnitä siihen mitään huomiota. Näin osoitamme, että kaikki on kunnossa vaikka olemmekin hetken poissa. Koirat myös rauhoittuvat nopeasti, kun tulemme kotiin. Emme edelleenkään kiinnitä niihin mitään huomiota kotiin tultaessa. Yhteiset rapsutushetket ovat sitten vähän myöhemmin, kun me itse niin haluamme. Tämä sopii hyvin koirille, sillä näin niiltä pysyy poissa paineet pitää laumasta huolta.

Koira ei anna leikata kynsiä

Käyttäessämme Elmoa eläinlääkärissä tutkimuksissa pyysin, että he leikkaavat myös samalla Elmon kynnet, kun se oli rauhoitettu. Elmo heitti nimittäin haasteen ja alkoi murista, kun sen etutassuihin koski ihan vain tassuja pyyhittäessä. Kerroinkin tästä blogikirjoituksessani Koira ja kipu. Jätimme tuolloin tassujen pyyhkimisen ja annoimme tilanteen rauhoittua. Se oli hyvä päätös, sillä kun selvisi, että Elmolla oli korvatulehdus ja se hoidettiin pois niin tilanne rauhoittui. Nyt jälkeenpäin on käynyt kuitenkin ilmi, että Elmon murina on ollut sekä käytös- että kipupohjaista. Itse en ota murinaa enää ihmettelevin tuntein vastaan sillä tiedän nyt mistä on kysymys. Nuorimies vain testaa murinallaan paikkaansa laumassa, kun kyse on tassujen pyyhkimisestä tai kynsien leikkaamisesta. Nykyään pystyn siis leikkaamaan Elmon kynnet itse. Mainittakoon vielä, että muissa yhteyksissä murinalla oli yhteys kipuun eli esimerkiksi silloin, kun otin Elmoa pannasta kiinni läheltä kipeää korvaa.

Eläinlääkäri totesi, että moni koira on herkkä erityisesti etutassujen suhteen. Yksi syy voi olla, että koirienomistajat kumartuvat koiran yli hoitaessaan koiran tassuja. Se saattaa koirasta tuntua uhkaavalta. Kynsienleikkaaja voi olla myös epävarma otteissaan. Tässä listattuna huomionarvoisia seikkoja koiran kynsiä leikatessa:

• Päätä, että tänään leikataan vähintään yksi kynsi hyvillä mielin. Oma tunnetila tarttuu myös koiraan.
• Kutsu koira luokse. Näin annat koiralle mahdollisuuden tulla luoksesi sen omasta vapaasta tahdosta. Älä juokse koiran perässä kynsisaksien kanssa. Jollei koira tule kutsusta, kokeile myöhemmin uudelleen.
• Ota sellainen leikkausasento ettet kumarru koiran yli.
• Jos koira vetää tassua pois niin pidä kuitenkin tassusta kiinni rauhallisesti sen verran, että pystyt osoittamaan tilanteen olevan sinulla hallussa ja irrota ote, kun koira ei rimpuile. Pidä kuitenkin huoli ettei tilanteesta tule kamppailua koiran kanssa.
• Jos koira murisee, niin ota tyynesti. Pyri siihen, että et näytä koiralle tunnereaktiotasi, jotta se ei saavuta murinalla mitään. Päästä vain tassusta irti rauhallisesti ilman puheita. Ei siis torumisia. Tilanne oli vain siinä tällä kertaa.
• Pelkäävää koiraa ei kannata tyynnytellä puheella sillä siten vain koiralle vahvistuu, että tilanteessa on jotakin pelättävää. Koira rauhoittuu, kun itse olet rauhallinen ja kun et pakota koiraa pysymään paikoillaan.

Koiraa kannattaa palkita siitä, että se tulee suoraan luokse kutsuttaessa ja myös onnistuneen kynnen tai kynsien leikkaamisen jälkeen. Seuraavalla kerralla kynsien leikkaus on entistä miellyttävämpää sekä itselle tai koiralle, kun tilanteesta jää hyvä maku.

Koira pelkää ukkosta

Kesä pääsi onneksi pitkälle ennen kuin alkoi ensimmäiset ukkoset. Meidän vanhin koiramme Roosa herkkänä koirana pelkää ukkosta. Heräsin aamuyöstä siihen, että Roosa meinaa tulla seinästä läpi. Hysteeristä seinän raapimista ja edes takaisin ravaamista. Olisin niin mielelläni jatkanut nukkumista, mutta Roosa tarvitsi laumanjohtajaa paikalle.

Mitä ikinä koiran kanssa tekeekin, rauhallisuus on kaikkein tärkeintä. Hysteria ja huolestuminen tarttuvat koiraan, joten vaikka kuinka tuntisi sääliä koiraa kohtaan niin se vain pahentaa tilannetta. Siispä laitoin ilman puheita Roosan hihnaan ja aloin tiskaamaan. Parempi touhuta eikä istua ja odottaa, että ukkonen menee ohi. Jos mahdollista niin verhot kannattaa laittaa kiinni ja musiikkia soimaan. Koiran aisteja ei niin vain harhauteta, mutta näin ainakin voi peitota enimpiä ääniä ja salamoiden välkehdintöjä.

Roosa on edelleen tuossa vierelläni hihnassa. Pitämällä sen lähettyvilläni osoitan, että tilanne on minulla laumanjohtajana hallussa. Tottakai Roosa yritti ryntäillä pahimpien paukkeiden aikana, mutta vedin sen rauhallisesti takaisin vierelleni ja pidin pannasta kiinni kunnes se taas pysyi lähettyvilläni vähän rauhallisempana.


Koirat ovat persoonia kuten me ihmisetkin. Nuorempi koiramme Elmo ei pelkää ukkosta. Se yhtyi kuitenkin sen verran Roosan pelkäämiseen, että alkoi ulvomaan ennen kuin olin keittiössä missä koirat nukkuvat. Kun se näki, että tilanne on minulla hallussa niin se jatkoi makoisia uniaan kaikessa rauhassa. Rauhallisuudestaan huolimatta Elmokin tarvitsee meitä laumanjohtajikseen.

Tässä kirjoittaessani ukkonen on lakannut ja taivas kirkastunut. Ja mikä kaikkein parasta, Roosa on rauhoittunut vierelleni. Vieläkin se on varuillaan, mutta hysterian sijaan se seisoskelee ja välillä jopa makaa. Väsyneenä tulee helposti ärtyisäksi siitä, että joutuu valvomaan koiran kanssa. Tuntuu kuitenkin itsestä hyvältä, että omalla rauhallisuudella saa osoitettua koiralle, että tilanne on hallussa.

Ps. Roosalla alkaa silmät lumpsua, joten taidan itsekin mennä jatkamaan unia.

Tappajakoirat

-Sinun ongelmasi, Pancho, on siinä, Don Quijote sanoi, että olet niin peloissasi ettet voi nähdä ja kuulla selvästi; eräs pelon seurauksia on näet se, että se harhauttaa aistit ja saa asiat näyttämään toiselta kuin ne ovat. -Miguel Cervantes

Belfastissa, Pohjois-Irlannissa, pitt-bull -tyyppinen koira nimeltä Lennox lopetettiin keskiviikkona Belfastin kaupunginvaltuuston toimesta. Lennox takavarikoitiin omistajiltaan kaksi vuotta sitten koirarotukohtaisen lain (BSL, Breed Specific Legislation) nojalla. Koiran katsottiin olevan vaarallinen rotunsa tai paremminkin ulkonäkönsä vuoksi. Ei ole olemassa edes todisteita siitä, että koira olisi koskaan purrut ketään. Perhe taisteli yli Atlantin ulottuvien tukijoukkojen avustamana kaksi vuotta saadakseen koiransa takaisin. Myös koirakouluttaja Victoria Stilwell tuomitsi Lennoxin takavarikoinnin ja lupasi ottaa koiran hoitoonsa. Perhe eli toivossa viimeiseen päivään asti. Loppujen lopuksi he eivät edes saaneet hyvästellä koiraansa.

Lennox ei ole ainut koirarotukohtaisen lain nojalla vainottu ja lopetettu koira. Koirarotukohtaisella lailla ei voida estää koirien aiheuttamia tapaturmia. Tulisi puuttua siihen miten koiria pidetään ja miten niiden kanssa toimitaan. Valitettavasti tietämättömyys koirien lajityyppillisestä käyttäymisestä ohjaa päätöksien tekoja. Media vielä lietsoo pelkoa "tappajakoira"-otsikoilla ilman vähimmäistäkään kiinnostusta korjata ihmisten virheuskomuksia. Kuinka moni ihmisistä esimerkiksi tietää, että koira toimii vaistojensa varassa ja vaaran uhatessa se joko pakenee tai jähmettyy paikoilleen ja vasta sitten jos koiralle ei anneta muita vaihtoehtoja niin se taistelee vastaan?

Suomen amerikkalaisperäisten työkoirarotujen harrastajayhdistyksen sivulla korjataan hyvin koirien vaarallisuuteen liittyviä myyttejä SATHY. Kissoillakin on tassuissaan kaksikymmentä linkkuveistä, joilla ne voivat aiheuttaa ihmiselle tai muille eläimille vammoja. Kissojen raapaisuista ei vain pidetä tilastoja, kuten koirien puremista. Syy on varmasti se, että koiraa inhimillisestään enemmän kuin kissaa ja siten koiran oletetaan käyttäytyvän ihmisen ajatuksen mukaisesti. Sitä ei voi toistaa liiaksi, että koira on koira. Vaistojensa varassa toimiva eläin. Koiraa ei voi opettaa olemasta koira, mutta me ihmiset voimme opetella kommunikoimaan koirien kanssa kielellä, jota koirat ymmärtävät.

Belfast Telegraphin uutinen Lennoxin kohtalosta Belfast Telegraph - Pitbull Lennox's plight followed throughout the world


Lennox

Keltainen koira - Anna tilaa!

Meillä jokaisella on oma henkilökohtainen tilamme. Sen määrittelee omat kokemukset ja tuntemukset. Toiset voivat olla vaikeuksitta pienessä hississä tai täysinäisessä bussissa ventovieraitten keskellä, kun taas toisia pelkkä ajatuskin puistattaa, koska joutuu olemaan liian lähekkäin muiden ihmisten kanssa.

Koirillakin on oma henkilökohtainen tila, jota tulee kunnoittaa. Kuten ihmisillä, koirilla on myös taustalla erilaisia kokemuksia ja jokainen koira on oma persoona erityispiirteineen. Esimerkiksi vanhin koirani Roosa tarvitsee aikaa ja varmistuksen meiltä omistajilta pystyäkseen hyväksymään uuden ihmisen tai toisen koiran. Asuessamme kaupungissa haasteellisia tilanteita oli päivittäin. Lapset saattoivat huutaa jo kaukaa "Äiti katso tuolla menee dalmatialainen!", sillä he tunnistivat rodun 101 dalmatialaista -elokuvan perusteella. Minulle tuli aina tunne, että minne voimme paeta, sillä en tiennyt silloin miten toimia epävarman koiran kanssa. Sehän lisäsi myös entisestään Roosan epävarmaa käytöstä. Tottakai olisin halunnut päästää lapset silittämään Roosaa, mutta se olisi ollut sille tukalaa. 

Olisipa siis silloin jo ollut Svenska Gula Hund -kampanja menossa, sillä olisin varmasti laittanut Roosalle keltaisen rusetin kaulaan. Kampanjan tarkoituksena on nimenomaan viestittää, että jotkut koirat tarvitsevat enemmän tilaa kuin toiset. Keltaisella nauhalla tai vaikkapa huivilla varustettuja koiria ei tule lähestyä. Omasta mielestäni kaikkein parasta olisi, kun ihmiset oppisivat tämän kampanjan myötä kunnioittamaan jokaisen koiran henkilökohtaista tilaa. Oli kyseessä oma tai toisen koira niin koiraa kannattaa aina kutsua luokse. Näin koira saa mahdollisuuden tulla luokse omasta vapaasta tahdostaan ja se voi tuntea olonsa turvalliseksi.

Lisää Svenska Gula Hund -kampanjasta eli keltaisista koirista löydät kampanjan omilta sivuilta.

Svenska Gula Hund

Koira ja kipu

Löysimme koirien kanssa uuden kotimme lähettyviltä mainion ulkoilupaikan. Metsässä risteili polkuja vaikka kuinka pitkälle. Tietenkin sieltä löytyi myös lätäkköjä ja ojia joita nuorin koirani Elmo suorastaan rakastaa. Aikaisemman kokemukseni mukaan dalmikset eivät juuri hypi ojissa, mutta tämä koira on poikkeus. Se suorastaan sukeltaa ojiin ja mitä mutaisempaa niin sen parempi.

Viime aikoina nuo hauskuutukset ovat vain jääneet vähemmälle, koska moinen ojissa kahlaus vaatii aina perusteellisen suihkuttelun kun tullaan kotiin. Elmo ei ole antanut koskea etutassuihinsa viimeisten kuukausien aikana. Erityisesti etutassuja nostaessa se on alkanut murisemaan. Elmolla oli haava tassussa, mutta siitä on jo pitkä, joten sekään ei oikein ole käynyt selitykseksi. Olemme miettineet päämme puhki, että mistä murina johtuu. Aikaisemmin tassujen putsaaminen ja suihkuttelu sujui aivan ongelmitta.

Teimme päätöksen, että oli syy mikä tahansa niin jätämme hetkeksi tassujen putsaamisen väliin. Elmo on seissyt vain pyyhkeen päällä, jotta pahimmat kurat ovat jääneet eteiseen. Monet ovat tätä ihmetelleet, että eikö nimenomaan pitäisi hiljalleen totuttaa Elmo tassujen pyyhkimiseen? Tai että eikö se ole nimenomaan ongelman välttelyä? Asia on kuitenkin päinvastoin. Treenaaminen kuuluu harrastuskentille. Tässä tapauksessa oli parempi, että asiasta ei tee minkäänlaista numeroa. Muutenkin suosittelen koirien kanssa kommunikoitaessa, että asioita ei lähde suurentelemaan esimerkiksi torumalla tai kauhistelemalla. Murina ei tietenkään tuntunut kivalta, mutta Elmo yritti sillä sanoa meille jotakin.

Veimme Elmon eläinlääkäriin, koska sen ulvonta on vain viime aikoina yltynyt. Keväiset tuoksutkaan eivät riittäneet enää selitykseksi tämän nuoren uroksen ulvomiseen, sillä se saattoi myös tulla vierelle ulvomaan. Käytös oli hyvin epäloogista. Elmo tutkitiin läpikotaisin. Siitä otettiin verikokeet, röntgenkuvat ja tunnusteltiin läpi koko kroppa. Tutkimuksissa selvisi, että Elmolla on korvatulehdus! Suolistokaan ei toimi sillä kunnolla. Verikokeet näyttivät, että Elmolla on B12-vitaamiinin puutos. B12-vitamiini vaikuttaa hermoston toimintaan. Ei siis ihme, että se ei pysty rauhoittumaan!

Tänään vein rapaisen Elmon suihkuun ja se nautti lämpimästä vedestä. Pyyhkiminenkin sujui aivan niin kuin ennenkin. Ei murinoita ja pälyilyä. Korvatipat ovat selvästi auttaneet. Koskaan en voi olla täysin varma asiasta, mutta uskon kuitenkin, että korvatulehdus on vaikuttanut siihen, että emme ole saaneet koskettaa sen tassuja. Laitoimme sille myös tilaukseen B12-vitamiinin puutokseen vitamiinipiikin. Vitamiinipuutoksen syy onkin hankalampi selvitettävä. Luultavasti korvatulehduskin liittyy siihen.

Koira ei näytä helpolla kipuiluaan sillä sen luonto sanoo, että heikkoutta ei sovi näyttää, jotta ei joudu ulos laumasta. Jos käytös muuttuu yhtäkkiä tai se on epäloogista niin silloin taustalla voi olla kipu. Itse listasimme eläinlääkärille kaikki mahdolliset tutkittavat asiat ja taustatiedot, jotta ulvomista ja murinaa olisi helpompi lähteä selvittämään. Lähtökohta kun oli, että sillä voi olla mikä tahansa tai sitten ei yhtään mitään. Olen tyytyväinen, että veimme sen tutkittavaksi. Nyt voimme putsata tassut normaaliin tapaan ja se tuntuu tosi hienolta! Vielä kylläkin vitamiinipuutos on täysin selvittelyn alla, mutta nyt kuitenkin tiedämme mitä selvitellä.

Kukkahattutädin toive

Toivon sydämestäni, että Suomessa opitaan kommunikoimaan koirien kanssa harmonisesti ja koiria kunnioittavasti ilman pakotteiden käyttämistä. Uskallan väittää, että näin ei tällä hetkellä ole. Törmään jatkuvasti keskusteluissa kommentteihin "Ison koiran kouluttamisessa ei kuule päähän taputtelut auta." tai että "Sitruunapanta kaulaan vaan niin kyllä hiljenee." Niin se on kulkaa monen mielestä kukkahattutätien hommaa, jos ymmärtää koiraansa ja kommunikoi sen kanssa.

Osallistuin kurssille, jossa oli monia muita nuoria naisia isojen koirien kanssa. Olin kummajainen, koska en karjunut koiralleni vaikka se ulvoi autossa. Varsinaista harrastamista ja hyvänmielen tuottamista, kun joka toinen kommentti koiralle on "Nyt prkl tottelet!". Perusta ei ole kunnossa, jos omistaja tukeutuu huutoon ja pakotteisiin saadakseen koiran hallintaan. Koiralle ei tarvitse huutaa, sitä ei tarvitse heittää lumihankeen tai rykiä ja nykiä hihnasta. Itseasiassa puhumattakin pärjää koiran kanssa!

Osallistuessani "Cesar Millan Suomeen vai ei sittenkään" -keskusteluun, kärjekkäät vastakommentoijat peräsivät, että riittääkö ymmärtäminen muka silloin, jos vastaan tulee agressiivinen keskisormea osoittava rotikka. Siinäpä se! Miksi hampaitaan näyttävää koiraa tulisi edes lähestyä? Koirahan ilmoittaa, että on epävarma tilanteesta ja suojelee itseään. Toisekseen koirat eivät haistattele tai käyttäydy muutenkaan tahallaan ilkeästi. Nehän ovat koiria, vaistojensa varassa eläviä eläimiä.

Lukiessani Cesar Millania puoltavia kommentteja tulin siihen tulokseen, että moni ilmeisesti pelkää, että koira paapotaan piloille, jos sille on ystävällinen. Koiralle pitää olla johtaja, mutta sille ei tarvitse näyttää sen paikkaa. Mistä edes juontaa ajatus, että johtajan pitäisi olla ankara? Laumanjohtajuus koiralle tarkoittaa, että koirasta pidetään huolta ja koira voi elää rauhassa tämän meidän ihmisten maailmanmenon keskellä.

Vaalit johtajuudesta

Suomessa on tällä hetkellä menossa presidentinvaalit. Äänestin itse ehdokasta joka vaikuttaa mielestäni rauhalliselta ja sanojensa takana pysyvältä. Rauhallisuus tekee johtajasta luotettavan. Niin on myös koiramaailmassa. Presidentti on virassaan kuusi vuotta, mutta koiramaailmassa laumanjohtajan asemaa kyseenalaistetaan jatkuvasti. Oletko tullut ajatelleeksi, että aina kun olet ollut pienenkin hetken erossa koirastasi koirasi esittää sinulle vastaanottoseremoniallaan kysymyksen oletko edelleen kyvykäs pitämään huolta laumasta?