"Parves on paree lentää"

Lisää blogivierailijoita - Tällä kertaa minulla on ilo ilmoittaa, että pääsette lukemaan koirakuuntelija Mari Koskisen ajatuksia koirakuuntelusta.  Aikaisemmin blogivierailijoina ovat olleet koirakuuntelijat Tony Knight, Jan Fennellin poika, sekä Mervi Kärki. Ja lisää vierailevia kirjoittajia on tulossa - koirakuuntelijoita hekin. Mukavia lukuhetkiä Marin kirjoituksen parissa :)!

Tutustuimme Maaritiin kanssa kolme vuotta sitten, kun minulla oli ongelmia koirieni kanssa. Kotisivuillani kerron tarkemmin miten löysin Jan Fennellin opit, Maaritin tapaamisella oli tässä prosessissa iso merkitys. Olin jo lukenut Jan Fennellin kirjat, mutta tarvitsin lisäapua, ja löysin yhteyden Maaritiin ruotsalaisen Koirakuuntelijan Mervi Kärjen kautta.

Jo ennen tapaamistamme olin kaivannut mahdollisuutta keskustella Jan Fennellin metodista jonkun kanssa, mutta ympärilläni ei ollut silloin ketään asiasta kiinnostunutta ja tunsinkin jääväni yksin asian kanssa. (No myönnettäköön että rakas siskoni kuunteli kyllä kärsivällisesti Amichien Bonding-juttujani tuntikausia, joten Maaritin löytyminen taisi olla vähintään yhtä suuri helpotus hänelle kuin minulle!)

Me ihmiset emme ole kovinkaan erilaisia kuin koirat siinä mielessä, että meillekin on tärkeää tuntea kuuluvamme laumaan. Siinä missä koirat kuuluvat siihen laumaan, jonka kanssa ne asuvat, me ihmiset kuulumme useisiin eri laumoihin eri tilanteiden mukaan; oma perhe - lemmikit mukaanlukien - toimii luonnollisesti tärkeimpänä laumana, mutta niitä löytyy myös muualta; työpaikalta, kotipaikkakunnalta ja vaikkapa harrastusten parista.

Meillä onkin taipumus etsiytyä sellaisten ihmisten pariin, joilla on samat kiinnostuksen kohteet ja arvot kuin itsellämme, ja joiden kanssa voimme jakaa kokemuksiamme ja joilta saamme tukea. Syy tähän on hyvin yksinkertainen - yksin on vaikea pärjätä. Sitkeäkin innostus ja rakkaus aiheeseen ovat kovilla, jos tuntee olevansa yksin - tarvitsemme tukea ja yhteishenkeä selviytyäksemme ja kukoistaaksemme.

Kouluttautuessani koirakuuntelijaksi Ruotsissa minut toivotettiin siellä lämpimästi tervetulleeksi heidän joukkoonsa, ja olikin hienoa nähdä kuinka suuri joukko koirakuuntelijoita siellä on jo kasassa. Asuin yhden kurssin aikana Mervi Kärjen luona ja liikkuessamme kaupungilla törmäsimme sattumalta muihin koirakuuntelijoihin. Se ei ollut tietenkään mikään yllätys, että Mervin eläintarvikekaupassa heitä tuli sisään jatkuvalla syötöllä, mutta se, että lähimarketin hedelmäosastollakin kohtasimme taas yhden Mervin oppilaan, sai minut nauramaan ääneen - onnesta! Ruotsin reissujen jälkeen olen aina täynnä energiaa ja inspiraatiota, on ihanaa tuntea olleensa ‘omiensa joukossa’, osa tiimiä. Tämä muistutti minulle taas kerran laumaan kuulumisen ja siitä huolehtimisen tärkeyttä.

Oheinen kuva on mainitsemaltani reissulta Ruotsissa, tapasin koirakuuntelija Eva Bluhmen Mervin liikkeessä, ja juttua riitti heti - arvatkaapas vaan mistä aiheesta?! (kuvaaja Mervi Kärki)

Tällä hetkellä meitä ei ole kuin kaksi Jan Fennellin organisaatiossa toimivaa koirakuuntelijaa Suomessa, minä ja Maarit. Koska asumme satojen kilometrien päässä toisistamme niin vastaavia yllätystapaamisia ei pääse syntymään - tiedämme hyvin tarkkaan missä ‘suomalaisten koirakuuntelijoiden lauman’ jäsenet milloinkin vaikuttavat. Vaikka kaksin on jo parempi kuin yksin, toivon sydämeni pohjasta, että suomalaisten koirakuuntelijoiden lauma saa tulevaisuudessa paljon uusia jäseniä! Toivotamme heidät kaikki avosylin tervetulleiksi!

Niin, palatakseni vielä tuohon otsikkoon, minusta oli sopivaa napata pohjalaiselle blogivierailulle otsikko erään pohjalaisen kuntayhtymän osuvasta sloganista, he kun olivat tehneet aivan saman huomion kuin minä - parves on paree lentää!

Oletko sinä kiinnostunut Koirakuuntelijaksi ryhtymisestä? Hyvä tapa tutustua aiheeseen on tulla kuuntelemaan Jan Fennelliä la 4.5.2013 Helsinkiin. Tule paikalle ja nykäise meitä hihasta paikan päällä niin kerromme lisää!

Keväisin terveisin,

Mari

www.koirakuuntelija.fi

Why do I have dogs? By Tony Knight

Jan Fennellin poika, koirakuuntelija Tony Knight lupautui toimimaan blogissani vierailijakirjoittajana. Hän kertoo miksi hänellä on koiria ja miksi hän rakastaa olla koirakuuntelija. 

I guess it was always inevitable that I would be a dog owner as an adult. For as long as I can remember,

dogs have always been an important part of the family. My mum Jan Fennell used to breed and show English Springers (she occasionally ventured into the world of other breeds like German Shepherds, Beagles and Pointers) but the spaniels were always the favourite. 

My first dog as a child was Sandy, a gorgeous dark orange and white Cocker Spaniel. She was that little bit smaller than all the other cockers, so right up until she passed away in her teens she was always mistaken for a puppy. She used to sleep on (or mostly under) my bed at night. She was very timid and would even squeal while going to the toilet. I used to think she was a weakling until one time she accidentally ripped one of her claws out. Blood was everywhere and she didn’t flinch. I don’t think I would have done the same…

I currently have two Springers of completely different personalities. In fact, their birthdays accurately have a lot to say about them. Kez was born on Valentine’s Day, and nobody loves a cuddle like him. He loves nothing more than being adored, and will snort like a cat purrs when he gets a fuss. Pru, his daughter, was born on Hallowe’en. That’s all I am saying…I love them both to pieces and together we have had many adventures together. They both have Pet Passports as I live in France, and due to my work as a tutor of Amichien Bonding sometimes they have been as well travelled as me. 

What I love about being a Dog Listener is being to tell people that my own dogs ask me questions all the time, but I am able to give them the right answers when they do. It also means that they can trust me with the decisions in the big, wide world. Thanks to their passports, that is sometimes very big and very wide…

The Dog Listener Tony Knight

Tony & his dogs

Ps. Suunnittelemme Tony Knightin ja kollegani koirakuuntelija Mari Koskisen kanssa Tonyn luentoa järjestettäväksi Helsingissä keväällä 2013!