"Parves on paree lentää"

Lisää blogivierailijoita - Tällä kertaa minulla on ilo ilmoittaa, että pääsette lukemaan koirakuuntelija Mari Koskisen ajatuksia koirakuuntelusta.  Aikaisemmin blogivierailijoina ovat olleet koirakuuntelijat Tony Knight, Jan Fennellin poika, sekä Mervi Kärki. Ja lisää vierailevia kirjoittajia on tulossa - koirakuuntelijoita hekin. Mukavia lukuhetkiä Marin kirjoituksen parissa :)!

Tutustuimme Maaritiin kanssa kolme vuotta sitten, kun minulla oli ongelmia koirieni kanssa. Kotisivuillani kerron tarkemmin miten löysin Jan Fennellin opit, Maaritin tapaamisella oli tässä prosessissa iso merkitys. Olin jo lukenut Jan Fennellin kirjat, mutta tarvitsin lisäapua, ja löysin yhteyden Maaritiin ruotsalaisen Koirakuuntelijan Mervi Kärjen kautta.

Jo ennen tapaamistamme olin kaivannut mahdollisuutta keskustella Jan Fennellin metodista jonkun kanssa, mutta ympärilläni ei ollut silloin ketään asiasta kiinnostunutta ja tunsinkin jääväni yksin asian kanssa. (No myönnettäköön että rakas siskoni kuunteli kyllä kärsivällisesti Amichien Bonding-juttujani tuntikausia, joten Maaritin löytyminen taisi olla vähintään yhtä suuri helpotus hänelle kuin minulle!)

Me ihmiset emme ole kovinkaan erilaisia kuin koirat siinä mielessä, että meillekin on tärkeää tuntea kuuluvamme laumaan. Siinä missä koirat kuuluvat siihen laumaan, jonka kanssa ne asuvat, me ihmiset kuulumme useisiin eri laumoihin eri tilanteiden mukaan; oma perhe - lemmikit mukaanlukien - toimii luonnollisesti tärkeimpänä laumana, mutta niitä löytyy myös muualta; työpaikalta, kotipaikkakunnalta ja vaikkapa harrastusten parista.

Meillä onkin taipumus etsiytyä sellaisten ihmisten pariin, joilla on samat kiinnostuksen kohteet ja arvot kuin itsellämme, ja joiden kanssa voimme jakaa kokemuksiamme ja joilta saamme tukea. Syy tähän on hyvin yksinkertainen - yksin on vaikea pärjätä. Sitkeäkin innostus ja rakkaus aiheeseen ovat kovilla, jos tuntee olevansa yksin - tarvitsemme tukea ja yhteishenkeä selviytyäksemme ja kukoistaaksemme.

Kouluttautuessani koirakuuntelijaksi Ruotsissa minut toivotettiin siellä lämpimästi tervetulleeksi heidän joukkoonsa, ja olikin hienoa nähdä kuinka suuri joukko koirakuuntelijoita siellä on jo kasassa. Asuin yhden kurssin aikana Mervi Kärjen luona ja liikkuessamme kaupungilla törmäsimme sattumalta muihin koirakuuntelijoihin. Se ei ollut tietenkään mikään yllätys, että Mervin eläintarvikekaupassa heitä tuli sisään jatkuvalla syötöllä, mutta se, että lähimarketin hedelmäosastollakin kohtasimme taas yhden Mervin oppilaan, sai minut nauramaan ääneen - onnesta! Ruotsin reissujen jälkeen olen aina täynnä energiaa ja inspiraatiota, on ihanaa tuntea olleensa ‘omiensa joukossa’, osa tiimiä. Tämä muistutti minulle taas kerran laumaan kuulumisen ja siitä huolehtimisen tärkeyttä.

Oheinen kuva on mainitsemaltani reissulta Ruotsissa, tapasin koirakuuntelija Eva Bluhmen Mervin liikkeessä, ja juttua riitti heti - arvatkaapas vaan mistä aiheesta?! (kuvaaja Mervi Kärki)

Tällä hetkellä meitä ei ole kuin kaksi Jan Fennellin organisaatiossa toimivaa koirakuuntelijaa Suomessa, minä ja Maarit. Koska asumme satojen kilometrien päässä toisistamme niin vastaavia yllätystapaamisia ei pääse syntymään - tiedämme hyvin tarkkaan missä ‘suomalaisten koirakuuntelijoiden lauman’ jäsenet milloinkin vaikuttavat. Vaikka kaksin on jo parempi kuin yksin, toivon sydämeni pohjasta, että suomalaisten koirakuuntelijoiden lauma saa tulevaisuudessa paljon uusia jäseniä! Toivotamme heidät kaikki avosylin tervetulleiksi!

Niin, palatakseni vielä tuohon otsikkoon, minusta oli sopivaa napata pohjalaiselle blogivierailulle otsikko erään pohjalaisen kuntayhtymän osuvasta sloganista, he kun olivat tehneet aivan saman huomion kuin minä - parves on paree lentää!

Oletko sinä kiinnostunut Koirakuuntelijaksi ryhtymisestä? Hyvä tapa tutustua aiheeseen on tulla kuuntelemaan Jan Fennelliä la 4.5.2013 Helsinkiin. Tule paikalle ja nykäise meitä hihasta paikan päällä niin kerromme lisää!

Keväisin terveisin,

Mari

www.koirakuuntelija.fi

Uiuiui äidin pikku hauva-vauva

Viime kesänä Suomessa järjestettiin koirille lässytyksen MM-kisat. Voittajaksi lässyttänyt Samuel Forsblom kantoi pikkukoiraansa kuin kukkaa kämmenellä. Kuulemma miehisyyttä ei horjuta, vaikka näyttäisi lempeän puolensa koiralle leperellen. Pisteet miehelle lempeästä suhtautumisesta koiraansa! Hänen, eikä muidenkaan osallistujien, koirilla vain ei tainnut olla käsitystä siitä miksi edes moisessa tilanteessa olivat...

Source: laugh-until-you-drop.tumblr.com via Koirakoulu on Pinterest

Meilläkin koirille on lukuisia lempinimiä - Rousku, Rosie, Emppu, Eemo... ja sitten vielä lempinimet erikseen puhuttaessa kummastakin koirasta yhtä aikaa - Ystikset, Pilli & Pulla, Upuli & Tupuli. En sekoita kuitenkaan lepertelynimiä siihen miten kommunikoin koirieni kanssa. Olen koirilleni johdonmukainen johtaja, joka pitää koiristaan huolta. En pidä koiria vauvoinani. Koirat ovat perheessämme koiria ja tyttäremme on vauvamme.

Todetessani itsevarmasti, että koira tarvitsee johtajan, moni hieman perääntyy. Johtajan? Etkö ole kuullut, että tuo on vanhentunut käsitys, yhdessäkin yhteydenotossa minua yritettiin oikaista. Käsitys johtajuudesta on vanhentunut, ei se, että koira tarvitsee johtajan rinnalleen. Jan Fennellin koirakuuntelussa (virallisemmin Amichien Bonding-metodissa) ei missään nimessä hyväksytä voimakeinoja tai pakotteita. Näiden sijaan koiran ajattelua muutetaan ja koiralle vakuutetaan, että sen ei tarvitse pitää huolta omistajistaan, vaan omistajat pitävät huolta koirastaan.

Luottamus on tunne ja se ei synny käskyttämällä. Mieti miten sinun luottamuksesi voitetaan? Samat keinot pätevät koiriinkin. Tai ajattele esimerkiksi Etelä-Euroopan kriisimaita, joissa kansalaiset eivät tiedä minne johtajat laittavat rahat ja kuka niistä hyötyy. Luottamus johtajiin noissa maissa on täysi nolla ja ohjat otetaan taatusti omiin käsiin ennemmin tai myöhemmin. Samoin tekee koira, jos se tuntee, että omistajasta ei ole johtajaksi. Tämä ilmenee monille tuttuina ongelmina, kuten eroahdistuksena ja remmiräyhäämisenä. Minullekin tuttuina ongelmina. Enhän muuten olisi ikinä aiheesta lähtenyt ottamaan selvää :)!

Suosittelen kaikkia koiranomistajia lukemaan Jan Fennellin Kuuntelen koiraani -kirjan. Sain itse aikoinaan kirjasta lukuisia ahaa-elämyksiä. -Toden totta, koira tarvitsee johtajan, joka pitää siitä huolta ja samanaikaisesti koiran kanssa ollaan ylimpiä ystäviä! Koirat eivät ole vauvoja, mutta yksi asia vauvoja ja koiria yhdistää. -Sekä vauvat että koirat tarvitsevat luotettavat vanhemmat ja tähän kuuluu myös hellyys. Koirien kanssa hellyyttä vain osoitetaan omistajan, eikä koiran ehdoin.

PS. Kustannusliike Karistolta on muuten lupailtu, että Jan Fennellin Kuuntelen koiraani -kirjaa painettaisiin lisää! Tämä tieto vain teidän blogilukijoiden kesken ;).